Valtioille vain pienosuuksia kv-yrityksistä?

Hyvää Vapun päivää molemmille blogini lukijoille! Tauko kirjoittamisessani johtui pienestä lomasta kesän lämmössä.

Onko valtio hyvä vai huono omistaja yrityksessä?

Paremmin perustelematta puhtaasti kotimaisessa yhtiössä valtio on ihan käypäinen omistaja, jos valtion omistajaohjaus toimii asiallisesti. Asiallisuus tässä yhteydessä tarkoittaa lyhytnäköisen puoluepolitiikan välttämistä. Samoin valtio pienomistajana kansainvälisessä yhtiössä on lähes ongelmaton, jos se odottaa kiltisti sijoitukselleen tuottoa eikä sotkeudu välillisesti eikä välittömästi yrityksen toimintaan.

Ongelmia syntyy, kun valtio omistaa merkittävän osan kansainvälisestä yrityksestä.

Muodollisesti valtio osallistuu yrityksen ohjaukseen saamalla hallituspaikan (tai paikkoja) sekä osallistumalla toimitusjohtajan valintaan. Tämä ei sinänsä ole vielä ongelma. Tuo etu kuuluu kaikille merkittävän omistajuuden omaaville. Ongelmia syntyy, kun valtio vaikuttaa kulissien takaa yrityksen toimintaan. Tällaisen organisaation sisällä tiedetään tasan tarkkaan, että:

• Yritys siirtää työtä - varsinkin jalostusarvoltaan korkeampaa - omistajavaltioon.
• Organisaatiota kehitetään ja miehitetään omistajavaltiomyönteisesti.
• Jos yritys joutuu turvautumaan saneerauksiin, emämaan henkilöstö on vähän tai paljon suojatummassa asemassa.
• Hankintoja valmisteltaessa vaihtoehtolaskelmat osoittavat yllättävän usein omistajavaltion tuottajan olevan yritykselle paras.

Kaikki tämä tapahtuu vastoin virallisia johdon puheita ja yhtiön toimintaperiaatteita. Niissä lukee kirkassilmäisesti, että yhtiön kaikkien maiden henkilöstö on tasa-arvoista, työtä ja kehittämistä ohjataan vain osaamisen mukaan ja saneeraukset tehdään vain todellisen paikallisen tarpeen mukaan. Samoin hankintojen tasapuolinen ja reilu valmistelu on tärkeä osa hyvää hallinnointia.

Yhtiön johto puhuu ja laatii toimintapolitiikkoja niin kuin yrityksessä tulee toimia, samoin yhtiön johto joutuu myös vastaamaan suuren omistajan (valtion) odotuksiin. Tämä tarkoittaa kansallisten etujen huomioimista yhtiön päätöksenteossa. Seurauksena on tekojen, puheiden ja ohjeiden välinen ristiriita. Tilannetta pahentaa, että tosiasioita ei tunnusteta ja että toiminta ei ole läpinäkyvää.

Kuinkas sen voisi tehdä paremmin? Voisiko asetelman tehdä läpinäkyväksi?

Valtio (merkittävänä) omistajana voisi julkaista vaateensa yritykselle, koskien kotimaisia hankintoja ja oman maan henkilöstön priorisointia. Siitä tosin aiheutuisi vain uusia ongelmia. Muut omistajat kokoisivat heidän etujaan poljettavan ja myös kotimaisuutta suosiva linja olisi ristiriidassa erinäisten kansainvälisten määräysten kanssa. - Läpinäkyvyys ei ole tällä kertaa ratkaisu.

Onko muita vaihtoehtoja korjata tilannetta? Ei ole!

Tai on yksi. Valtion tulisi harkita, kannattaako sen hankkia merkittävää osuutta kansainvälisestä yhtiöstä. Yhtiön kannalta (sen johtamisen kannalta) olisi ehkä parempi, että valtio tyytyisi passiiviseen finanssisijoittajan rooliin.

Valtion merkittävä omistajuus kansainvälisessä yrityksessä aiheuttaa liian helposti ristiriitaa johdon puheiden, tekojen ja ohjeistuksen välillä. Tämä syö johdon luottamusta. Asetelma on vakava, sillä luottamus on kaiken yhteistyön liima ja voiteluaine.

Jos johto leimautuu lusmuilijoiksi ja epäluottamus rajoittaa yhteistyötä, se ei ole yrityksen etu. Se ei myöskään ole omistajien etu pitemmällä tähtäyksellä.