Riskienhallinnan opetusta Suomen hallitukselle

Oma hallituksemme ja EU ovat suurieleisesti kasannut Kreikan tukipaketin, jolla se on pyrkinyt rauhoittamaan rahamarkkinat. Onko nyt tehty tarpeeksi ja ennen kaikkea oikeita asioita? Mitä Suomen hallitus (ja muutama irtopoliitikkokin) voisi oppia riskienhallinnasta Kreikan kriisin myllätessä ja myös sen jälkeen?

• Et voi hallita kriisiä (riskiä), jos et ymmärrä sen juurisyitä
• Hyvä riskienhallinta on proaktiivista (ennakoivaa) eikä reaktiivista
• Kriisi ja sen riskit liittyvät aina tavoitteisiin
• Jos faktat puhuvat eri kieltä kuin näkemyksesi (ideologiasi), kuuntele faktoja, ellet ole populisti

Ymmärrätkö kriisin juurisyyt?

Oliko perimmäisenä syynä:

• Kreikan talouden alijäämä, löyhä budjettikuri? Miten se oli mahdollista?
• Kreikan hallinnon moraalittomuus, eliitin hyödyn tavoittelu? Miten se oli mahdollista?
• EU johtomaiden välinpitämättömyys tai oman edun tavoittelu? Miten se oli mahdollista?
• EU:n demokratiavaje? Demokratian vastakohta ei ole demokratiavaje, vaan diktatuuri, yksin- tai harvainvalta.

Tämä kriisin juurisyyn analyysi johti EU:n fundamentteihin. Tehdään toinen ajatuksen juoksutus. Oliko perimmäisenä syynä:

• Ylisuuret ja hallitsemattoman riskin investoinnit Kreikkaan? Miten se oli mahdollista?
• Globaaleilla finanssimarkkinoilla pääomat hakeutuvat kohteisiin, josta ne saavat parhaan tuoton? Miten se on mahdollista?
• Globaali raha ei törmää kansallisiin rajoitteisiin eikä sillä ole tunnetusti moraalia - syytä miettiä "riistoinvestointien" seurauksia.

Tämä kriisin juurisyyn analyysi johti globaalien finanssimarkkinoiden fundamentteihin.

Milloin toimitaan proaktiivisesti ja milloin reaktiivisesti?

Eli näyttäisi siltä, että Kreikan kriisin juurisyyt liittyvät EU:n ja globaalien finanssimarkkinoiden fundamentteihin. Jos Suomen hallitus haluaa tehdä hyvää kriisienhallintaa, se koettaa vaikuttaa juurisyihin. Proaktiivinen toiminta ehkäisee tulevia kriisejä. Jos taas Suomen hallitus keskittyy oireiden ja seuraamuksien rajaamiseen ja lieventämiseen, silloin tehdään reaktiivista kriisienhallintaa.

On helppoa nähdä, että kaikki paukut on laitettu reaktiiviseen kriisien hallintaan. Sehän tarkoittaa, että analyysissä esiin kaivetut juurisyyt aiheuttavat väistämättä uusia finansikriisejä tai niiden uhkia. Jatkossa EU, IMF, USA ja Suomi pääsevät taas mukaan talkoisiin maksamaan yllättäen syliin rysähtäneen kriisin seuraksia veronmaksajien rahoilla.

Miten tavoitteet liittyvät kriisien hallintaan?

Miksi toimitaan reaktiivisesti? Senkin takana on tietty rationaalisuus.

• Jos tavoitteena on globaalien finanssimarkkinoiden maksimaalinen vapaus, silloin kasvottomat ja käsittämättömät markkinavoimat lepytetään rahauhrein sekä luomalla paremmat valmiudet (esim budjettikatselmukset) maksaa seuraavan kriisin kustannukset
• Jos tavoitteena on ylläpitää EU:ta sen fundamenttien rapautumisesta huolimatta, silloin tiivistetään demokratiavajetta ja luodaan liittovaltio.
• Jos tavoitteena olisi populistisesti laajojen finanssikriisien ehkäisy ja oikeudenmukaisuus, silloin globaalille pääomalle tulisi laatia rajoituksia ja sanktioita osallistua kriisien kustannuksiin. Nythän epäsymmetrisesti (harvat) sijoittajat saavat noususuhdanteissa suuret voitot ja tavalliset ihmiset kuittaavat laskusuhdanteissa ja kriiseissä voittoja keränneiden riskit. Ymmärtääkseni tämä ei ole edes maailman valtauskonnon, vapaan markkinatalouden ideologian mukaista?

Entäs faktojen kuunteleminen omien ideologisten näkemysten sijaan?

Tästä esimerkkinä ajatus EU:n muuttamisesta liittovaltioksi finanssikriisin vuoksi. Eihän liittovaltio suojannut Amerikkaa edelliseltä finassikriisiltä? Tulee mieleen Naomi Kleinin kirjan, The Shock Doctrine. Kriisin aikana voidaan kansalle myydä jotain ihan muuta ideologiaa.