Pelottavaa puhetta tehostamisesta

Suomen kilpailukyky putosi kymmenen pykälää ja korjausliikkeeksi ehdotetaan julkisten palvelujen tehostamista. Pelottavaa puhetta, kun ajattelee aikaisempien tehostamisien seurauksia.

Minulta on iän myötä mennyt vähän ajan taju, mutta luulisin, että edellinen julkishallinon tehostaminen ajoittui 70-80 luvuille. Avainsana oli tietotekniikka. Ohjelmisto- ja laitefirmat pyörivät valtion ja kunnan laitoksissa tarjoten lounaiden lisäksi huikeita rationalisointilukuja ja ennen kaikkea säästöjä. Mitä oikein sitten tapahtui?

• Julkinen sektori laittoi paljon pääomaa tietotekniikkaan - sekä kovaan että pehmeään tavaraan. Se osa meni suunnitelmien mukaan - rahaa paloi.
• Julkisen sektorin prosesseja (toimintatapoja) ei virtaviivaistettu. Tietotekniikka istutettiin rationalisoimattomiin toimintatapoihin. Tämän vuoksi tuottavuus ei kasvanut, vaan byrokratia tehostui. Sitä ei lukenut IT-kauppiaiden kalvoissa.
• Koska byrokratia tehostui, se mahdollisti julkisen sektorin hallintoalamaisiin kohdistuvan lisäohjauksen.

Ensimmäisen aallon seurauksena saimme kasvaneilla kustannuksilla niskaamme ärhäkämmän byrokraatin.

Ilmeisesti tämä epäonnistuminen on ilmeisesti yleisemminkin havaittu, koska enää ei hurskastella tietotekniikan saavutuksilla, vaan suoraviivaisesti vähennetään nykyisistä töistä tekijöitä. Jos julkisten palvelujen tarjoajat olisivat olleet laiskoja, menettely olisi ihan järkevä, mutta ei siitä ole mitään näyttöä. En enää pitkään aikaan ole nähnyt eroja julkisen tai yksityisen sektorin työteliäisyydessä?

Henkilöstön vähentäminen johtaa julkisten palvelujen ruuhkautumiseen sekä henkilöstön loppuun palamiseen. Julkiset palvelut voivat paperilla tehostua, mutta tehostumisen hyödyt muuttuvat haitoiksi, kun otetaan huomioon koko kansantalous. Kansantalouden huomioon ottaminen lienee populismia?

Tämän tulevan toisen tehostamisaallon maksumiehiä ovat yritykset ja tavalliset kansalaiset. Julkisten palvelujen tuottajista puhumattakaan.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Vastaus on helppo:

• Julkisen sektorin tulee purkaa sisäistä byrokratiaansa integroimalla toimintoja ja tietovirtoja. Tämä edellyttää eri sektoreiden välistä yhteistyötä - riippumatta mm. poliittisista läänityksistä
• Julkisen sektorin tulee vähentää kansalaiseen ja organisaatioihin kohdistuvaa yksityiskohtaista ja ristiriitaista kontrollia.

Nämä lääkkeet vaikuttavat hitaasti, mutta saavutetut tulokset ovat pitkäaikaisia ja vaikuttavat positiivisesti koko kansantalouteen.

Tiedostan kyllä, että poliitikoille on helpompaa kyykyttää tekijöitä kuin tehdä jotain oikeasti kansaa hyödyttävää. Jälkimmäisestä ei saa poliittisia irtopisteitä.