"Näköalattomuuden palkinto"

Väestörakenne on muuttumassa. Ikäluokat pienenevät ja jatkossa työvoimaa on vähemmän.

Pitäisikö olla huolissaan?

Samanaikaisesti kun väestörakenne muuttuu,

• Lähes kymmenen prosenttia (8-10%) väestöstä on jatkuvasti työttömänä


• Suorittavan työn tarve laskee reipasta vauhtia (esimerkiksi paperiteollisuudessa) ja


• Työnantajat harrastavat häikäilemätöntä ikärasismia pukaten 45 vuotiaita ja vanhempia työttömiksi ja eläkeputkiin.

Virallisen poliittisen lituargian mukaan olemme menossa kohti kriisiä - vakavaa työvoimapulaa. Jos olisin nuorempi ja märkäkorvaisempi, saattaisin uskoakin tuon, mutta jo 80-luvulla maalailtiin samaa peikkoa seinälle. Siis noin 30 vuotta sitten! Ymmärtääkseni tuo pelottelu oli silloin yhtä perusteetonta kuin tämä nykyinenkin.

Pelottelulla halutaan saada aikaiseksi tiettyjä muutoksia. Ehkä halutuin muutos on työeläkeiän nostaminen. Eikös ole epärationaalista korottaa eläkeikää, kun yhä harvempi sen edes saavuttaa: yhä useampi jää ennen aikojaan työkyvytömyyseläkkeelle?

Rationaalisuus tai epärationaalisuus riippuu siitä, kenen silmin pyrkimystä katselee tai millaisia motiiveja tuon pyrkimyksen takana näkee.

Jos motiivina olisi pelkkä huoli työvoimapulasta, silloin pyrkimys eläkeiän nostamiseen olisi absurdi (mieletön).

• Eläkeiän nosto ei kompensoi työkyvyttömien määrän kasvua,


• Se ei pysäytä ikärasismia,


• Se ei myöskään vähennä työttömien määrää.

Se ainoastaan alentaa työnantajan työeläkekustannuksia!

Kuten olemme viime vuosikymmeninä nähneet, älykäs, vastuuntuntoinen ja pitkäjänteinen johtaminen on muuttunut mekaaniseksi, lyhytjänteiseksi kustannusten karsimiseksi. Korkea työttömyys merkitsee halpaa työvoimaa. JOS työttömyysprosentti laskisi, se merkitsisi työvoimakustannusten nousua. JOS vanhempien työntekijöiden diskriminoinnista luovuttaisiin, se merkitsisi kehittämisen kannalta arvokaan osaamisen ja sosiaalisen pääomaan pysymistä organisaatiossa, mutta samalla se nostaisi keskimääräisiä palkkakustannuksia.

Jos Suomessa jaettaisiin vuotuinen "Näköalattomuuden palkinto", sitä ei pitäisi antaa ydinvoimaloiden suunnittelijoille, vaan niille omistajille (pörssimekanismille), jotka pakottavat johtamaan organisaatioita niiden arvoa syöden. Sen sijaan, että johto hyödyntäisi organisaationsa osaamista ja kokemusta, johto luopuu siitä saadakseen tilalle helpommin johdettavia halpoja märkäkorvia, joilla on vakuuttavat eväspaperit, mutta todelliset eväät vielä puuttuvat.

Huoli työvoiman riittävyydestä onkin vain halvan tykinruoan puutetta.

Pienen Suomen tulisi vaalia osaamistaan ja sosiaalista pääomaansa. Tavallisiin prosessitöihin ja palvelualoille löytyy aina työvoimaa vaikkapa mamuista, mutta Suomen kilpailukyky on riippuvainen erinomaisesta peruskoulutuksesta sekä luovuudesta, joka voi hyvin, jos osaamista ja kokemusta (sosiaalista pääomaa) osataan vaalia.

Milloin lopetetaan palkitsemasta johtoa tuon pääoman tuhoamisesta?

Ihanien naisten tasa-arvosta

Tasa-arvovaltuutettu teki esityksen, että naisten pitäisi saada hyvitystä kadettikoulun cooper-testeissä. Hänen mukaansa kompensatio on paikallaan - oikeudenmukaista - koska naiset ovat fyysisesti heikompia.

En nyt sano, että tässä olisi kyseessä poikkeuksellisen älykäs esitys - pikemminkin tämä on hyvin linjassa aikaisempien ulostulojen kanssa. Tätä esitystä voisi täydentää parilla linjakkaalla ja tuoreella jatkoesityksellä:

• Sodassa naisia pitäisi ampua vähän pehmeämmillä luodeilla ja


• Pakoon juostessa heille pitäisi antaa vähän etumatkaa.

Ihanien, rakkaiden naisten tasa-arvo on niin hieno ja arvokas asia, että sitä ei pitäisi latistaa tasa-arvovaltuutetun peukaloitavaksi!

Haloo puhelinmyynti!

Taas soi puhelin ja Tele Finlandin puhelinmyyjä yritti myydä palvelujaan. Näin siitä huolimatta, että eilen olin jo ilmaissut, että en ole kiinnostunut.

Joku aika sitten Plus TV:n myyjä soitti ja kertoi, että olin voittanut jonkin palkinnon. Osoittautui, että palkinto oli aivan normaali ilmainen kokeiluaika. Samainen myyjä valehteli kokeilun lopettamisen ehdoista. Onneksi pääsin kohtuullisella työllä irti tuosta "kokeilusta".

Noista ja muista kokemuksista olen oppinut puhelinmyynnistä, että:

En pidä valehtelusta

En pidä hämäyksistä

Enkä pidä häikäilemättömästä tyrkyttämisestä.

Oppiminen minun kohdallani johtaa käyttäytymisen muutoksiin. Kun uusi puhelinmyyntiyrittäjä puskee langoille, ilmoitan ensimmäiseksi, että

En koskaan osta mitään puhelinmyynnin kautta!

Koska kyseinen myyjä on koulutettu olemaan välittämättä asiakkaan pyristelyistä, hän sitkeästi puhuu päälle ja jatkaa tunkemistaan. Minusta ei ole syytä olla yhtään kohteliaampi kuin toinen osapuoli, joten

Suljen puhelimen hänen korvaansa!

Kolmas johtopäätös tästä prosessista on myös noiden puhelinmyyntiä käyttävien firmojen boikotointi. En osta Tele Finlandilta, Saunalahdelta, Plus TV:ltä, lehtifirmoilta, pillerin pyörittäjiltä yms. myöskään muuten mitään, jos vain voin sen välttää.

Noilla firmoilla ei voi olla kaikki kunnossa, kun turvautuvat kyseenalaisiin myyntikeinoihin.

Kolme pikkusievää

Aikamoinen meteli syntyi jääkiekkomestareiden humaloinnista. Ei kuulema ollut idoleille sopivaa käytöstä. Kukas nuo tikulla kumilevyä tökkivät uroot oli kohottanut idoleiksi?

Pikkurilli pystyssä kuohuviiniä siemailevat fiksut nuoret miehet harrastavat balettia - ei lätkää.

Joukko vanhempia haluaa muuttaa Pallivahan (Turussa) koulun nimen joksikin ihan muuksi. Ilmeisesti koulun nimi on herättänyt noissa kukkahatuissa epämieluisia mielikuvia. Prosesi kielii sekä tekosiveydestä, että näköalattomuudesta. Pallihan on tarkoittanut seudulla kivenlohkaretta.

Nyt vielä puuttuu, että pallittomat päättäjät taipuvat noiden harvojen puusilmien tahtoon.

Halvat, varastossa vaarattomat, puolustukseen tarkoitetut (moraalittomat) maamiinat piti poistaa, jotta tilalle voitiin ja voidaan ostaa kalliit (moraaliset?) Nato-yhteensopivat järjestelmät. Sen jälkeen, kun armeijamme on Nato-yhteensopiva, sen itsenäisyys voidaan säästösyistä romuttaa.

Mistä noita sotahulluja, Natoon hinkuvia kypäräpäitä oikein sikiää?

Johtamisen kriisin syy - kriisijohtaminen?

Kohta jo kymmenen vuotta on puhuttu ja kirjoitettu johtamisen kriisistä:

• Ylin johto on irtaantunut operatiivisesta toiminnasta,


• tulosjohtamisesta on tullut mekaaninen rituaali ja


• johdon palkitseminen on noussut tasolle, jota ei voi järkisyin perustella.


• Johtamisesta on tullut riskitöntä rahastamista muun henkilöstön kustannuksella.

Yleensä ongelma on ratkaistavissa, jos löydetään oikea ongelma. Onko johtamisen kriisin syynä:

• Johdon tyhmyys ja ammattitaidottomuus,


• Johdon itsekkyys ja ahneus, vai


• Olosuhteiden ylivoimainen hallitsemattomuus?

En näe merkkejä siitä, että johtajat olisivat viime vuosikymmenillä tyhmistyneet. Kyllä heillä edelleenkin olisi ammattitaito kunnolliseen johtamiseen. En myöskään usko ylimmän johdon totaaliseen muuttumiseen itsekkääksi ja ahneeksi. Onhan näyttöä siitä, että johtoa motivoi monet asiat enemmän kuin isot bonukset.

Todellisen johtamisen kriisin syy on omistajien lyhytjänteisyys ja ahneus.

Pörssin piti olla yrityksille hyödyllinen renki keräten pääomia organisaation riskipitoiseen kasvuun. Tämä onnistui vain osin, sillä tällä hetkellä yliyksinkertainen pörssin logiikka odottaa kvarttaaleittain jatkuvaa odotuksien ylittämistä. Näitä jatkuvia odotuksien ylityksiä lietsoo apinalauma, jota kutsutaan pörssianalyytikoiksi ja mediaksi. Ainoa kasvu, jota pörssi tukee, on anonyymien sijoittajien osinkojen ja osakkeiden hintojen kasvu. Tämä pyritään vielä saavuttamaan riskittömästi.

Hyvästä rengistä (pörssistä) on tullut surkea isäntä.

Omistajien (sijoittajien) lyhytjänteiset, kohtuuttomat odotukset pakottavat yrityksien johdon kriisijohtamiseen. Vuosien mittaiset, organisaation arvoa todella kasvattavat kehittämishankkeet pitää kuitata markkina-analyytikkojen alylliselle tasolle soveltuvilla latteuksilla, joita kutsutaan myös strategioiksi. Todellisia strategioiden tuloksia ei valvo tai murehdi kukaan.

Komeat, odotuksia herättävät puheet ovat tärkeämpiä kuin todelliset strategiset aikaansaanokset.

Kriisijohtamisessa korostuu selviytyminen tästä hetkestä. Henkilöstö ei voi osaamisellaan osallistua suunnitteluun tai älykkääseen toimeenpanoon. Henkilöstön rooliksi jää suhtautua ymmärtäväisesti jatkuviin lomautus- ja irtisanomislistoihin, joilla syödään tulevaisuuden kehittämisen eväät. Meneekö energiasi tulipalojen sammuttamiseen vai syttymättömien talojen rakentamiseen?

Olisiko aika hypätä ulos jatkuvan kriisijohtamisen hedelmättömästä hetteiköstä?

IMF pistää miettimään

IMF:n pääjohtaja ei jäänyt New Yorkissa kiinni housut kintuissa, vaan ihan ilman niitä. Uutisten mukaan kyseinen johtaja ryntäsi suihkun virkistämänä hotellisiivoojan kimppuun ihan ilkosillaan. Olisi luullut, että tuollaisen organisaation johtoon olisi valittu henkilö, jolla olisi paremmat suostuttelutaidot, jottei tarvitsisi raukkapikkuisen turvautua raiskaukseen. Toki hän itse ja ranskalaisten enemmistö on sitä mieltä, että Strauss-Kahnen on jäänyt salaliiton uhriksi. Tuo johtopäätös on ilmeinen.

Miehelle, jolla järki on pakannut jalkojen väliin, jokainen nainen on kavala yritys saattaa miespolo ensin sänkyyn ja sitten salaliiton uhriksi.

Olen huomannut, että suuri osa ihmisistä pitää IMF:ä jonkinlaisena avustusjärjestönä YK:n tai Punaisen Ristin tapaan. Eipä voisi paljoa enempää mennä tuntuma pieleen. IMF edistää vain kansainvälisen kaupan ja rahoituksen etuja.

Käydyssä EU-rahoituspakettineuvottelussa Suomen kansaa rauhoiteltiin IMF:n suurella panoksella (Portugalin) tukipaketissa. Onhan tuokin osatotuus, mutta osatotuutena esitettynä harhaanjohtava. Kansallisvaltio Portugali on sopeutunut hyvin huonosti kansainväliseen kauppaan. Se on imuroinut kritiikittä saatavilla olevan halvan rahoituksen, sijoittanut sen huonosti tuottaviin kohteisiin ja nyt kiukuttelee, ettei heitä kiltisti auteta.

EU on halukas edelleenkin pitämään piikkiä auki Portugalille, koska se haluaa säilyttää uskottavuuskuplaansa vielä vähän aikaa.

IMF:n motiivina lainan taustalla on saada kansallisvaltio polvilleen, yksityistettyä julkinen sektori sekä avattua markkinat kontrollittomalle maailmankaupalle. Toki siitäkin joku hyötyy, mutta yhä harvempi ja yhä enemmän. Tästä toimintatavasta löytyy historian näyttöjä.

Vai olisiko niin, että IMF:n pääjohtaja vain ilmaisi organisaationsa toimintakulttuuria? Suoraa toimintaa, oma etu mielessä?

Lätkäjoukkue ja mätä omena

Suomen jääkiekkojoukkue korosti päivästä toiseen joukkueena pelaamisen merkitystä. Tämä oppi näkyi sekä haastatteluissa että pelikentällä. Mediaseksikkäimmätkin pelaajat halusivat osoittaa kunniaa pelitovereille ja kokonaisuudelle. - Lopputulos oli historiallinen:

sekä yksilöt loistivat että joukkue menestyi!

Mikäs valmentajan panos tässä oli? Aikaisemmista valmentajista poiketen (?) Jukka Jalonen korosti pelirohkeutta. Pelissä tulee tehtyä virheitä, mutta niitä ei pidä jäädä märehtimään. Sitkeä uurastaminen omalla toimintatavalla ja luottamus sen aikanaan tuomaan menestykseen on tärkeämpää kuin töpeksijöiden hetkellinen kurittaminen.

Minusta nuo opit olivat kuin hyvästä johtamisen käsikirjasta.

Erinomaisesti toimivassa organisaatiossa:

* Yhteisö on yksilöä tärkeämpi, mutta samalla toimiva yhteisö antaa yksilölle mahdollisuuden menestykseen.
* Yksilö ei tee töitä itsensä korostamiseksi. Yksilöt eivät kilpaile keskenään, vaan yhteisö kilpailee yhteispelillä ulkopuolisten kanssa.
* Yksilöt kunnioittavat ja luottavat toisiinsa. Tämä pätee sekä kolleegoihin että johtajiin.
* Virheiden pelko on vaarallisempaa kuin virheiden tekeminen.
* Jos joku tekee virheitä, muut tulevat "paikkaamaan" ilman moralisointia.
* Yhteisöllä on pitkäjänteinen tahto menestykseen. Sen eteen ollaan valmiita tekemään paljon työtä.

Yhteispeliä ei ole olemassa ilman luottamusta ja luottamusta ei synny ilman keskinäistä kunnioitusta.

Minua jaksaa hämmästyttää yksittäisten työntekijöiden merkitys työyhteisön toimivuudelle ja viihtyvyydelle. Vaikkapa sihteeri, joka tulee päivittäin hyväntuulisena ja energisenä töihin, antaa hyvän startin koko porukalle. Tai esimies, joka uskaltaa avoimesti myöntää alaisilleen virheitään luo keskinäistä luottamusta ja arvostusta.

Valitettavasti päinvastaisia esimerkkejä on vähintään yhtä paljon:

HÄN tulee töihin naama mutrussa valitellen omia kiireitään,
HÄN moittii jatkuvasti toisia siitä, että
HÄNTÄ ei ole otettu tarpeeksi huomioon yhteisössä, vaikka
HÄN on kaikkia muita pätevämpi. Samoin
HÄN huomaa poliisin silmin muiden virheet ja moittii esimiehiään, työtovereitaan ja alaisiaan julkisesti, mutta
HÄN itse on aina valmis selittämään oman laiminlyönnit parhain päin. Lisäksi
HÄN on valmis mustamaalaamaan koko yhteisön, jos HÄN arvelee saavansa siitä henkilökohtaista hyötyä.

Kotipsykologin käsikirjani mukaan tällaisella yksilöllä on takanaan jo omasta kodista alkanut prosessi. Hän on kaivannut rakkautta, mutta jäänyt ilman sitä. Rakkautta vaille jäänyt henkilö toivoo saavansa edes kunnioitusta. Jos hän ei saa rakkautta eikä kunnioitusta, hän yrittää saada muut edes pelkäämään itseään. Huonokin reaktio on parempi kuin ei reaktiota ollenkaan.

Tällainen yksilö, joka tuo työmaalle henkilökohtaiset ongelmansa, on kuin mätä omena korissa.

Yksi ei-rakentavasti käyttäytyvä työntekijä voi pilata koko yhteisön ilmapiirin ja yhteistyön edellytykset (kunnioituksen & luottamuksen). Organisaatiolla on nykysäännöin liian vähän pelivälineitä puuttua tällaisen yhteisöä ruostuttavan työntekijän hoitamiseen. Rationaalista puhetta hän ei halua ymmärtää ja sopivia pykäliä ei löydy näin "inhimillisiin" tapauksiin.

Voi vain sietää ja odottaa "primadonnan" poistumista näyttämöltä.

Etusi olisi korkeampi korko!

Lainojen korosta käytävä keskustelu on ollut varsin asiatonta. Korko on latistunut politiikan välineeksi ja faktat on korvattu tunteella - lähinnä pelottelulla.

Tässä ensin muutama tosiasia korko-käsitteestä:

• Rahan lainaus perustuu vapaaehtoisuuteen. Ketään ei pakoteta lainaamaan rahaa (paitsi ehkä EU:ssa!?!).


• Rahaa (pääomia) on rajallinen määrä eli sen käyttökohteiden välillä joutuu tekemään valintoja.


• Lainan antamisen motiivina on siitä saatava taloudellinen hyöty. Lainan antaja etsii kohteita, joista hän saa mahdollisimman korkean hyödyn (koron).


• Lainan ottamisen motiivina on potentiaalinen tuottoisa toiminta ja toisaalta oman pääoman puute.


• Pääoman lainaaja antaa osan toiminnallaan saamasta hyödystä koron muodossa pääoman sijoittajalle.


• Lainakohteiden valinta "pankkiirille" olisi helppoa, jos hänellä olisi täydellinen tieto kaikisto vaihtoehtoisista lainakohteista. Koska tällaista täydellistä tietoa ei ole, lainaamiseen (sijoittamiseen) sisältyy yleensä aina riski. Ainoastaan valtioiden antamat velkakirjat (obligaatiot) katsotaan riskivapaiksi. Siksi niiden korkoprosentti on niin alhainen.

EU:n ja EMU:n suurimpana hyötynä on esitetty alhainen ja vakaa korkotaso. Mihin tuo vakaus ja alhainen korkotaso on perustunut? Kun miettii korko-käsitteen sisältöä, silloin mahdollisia rationaalisia selityksiä löytyy kolme:

1. Sijoitettaville pääomille on näköpiirissä vain vähän hyvin tuottavia sijoituskohteita ja samalla


2. Pääomia on yltäkyllin (yli kysynnän) saatavilla? tai


3. Investointeihin ei sisälly merkittävää riskiä?

Kuinkas on? Mikä noista perusteluista sinusta on totta? Tässä minun teoriani:

Euroopan Unionilla on ollut niin suuri tarve saada aikaan kasvuun perustuva menestystarina, että se on sulkenut silmänsä investointeihin liittyviltä riskeiltä.

Euroopan keskuspankki on houkutellut maanosaan pääomia epärealistisen alhaisella korkotasolla. Tätä "riskistä pestyä" korkomenettelyä vielä tehostettiin pitämällä sijoitustoimintaan liittyvä valvonta joko kevyenä, olemattomana tai jopa harhaanjohtavana. Investoinipankkeja helliteltiin ylenpalttisesti. Valtiot / poliitikot sijoittivat sydämensä kyllyyydestä myös tuottamattomiin ja hulluihin kohteisiin. Markkinoiden rauhoittamiseksi kansantalouden tilastoja jopa väärennettiin. Asetelma näytti alussa hyvältä, koska markkinoille kylvettyä halpaa rahaa näytti riittävän kaikkien taskuihin. Asunto- ja kulutusluottojen korot pysyivät ennätysalhaisina ja kansalaisilla oli ennätyshyvä olo.

Ilmiö muistuttaa housuihin virtsaamista pakkasessa. Vähän aikaa on ihan lämmintä, mutta sitten tulee tosi kylmä.

Sen jälkeen kun EU:n, EKP:n ja kansallisten hallitusten vaalima sijoituskupla puhkesi ja oli pakko kohdata vastuuttoman ja tyhmän politiikan seuraukset, EU alkoi kriisinhallintaoperaationsa. Kriisivaltioihin alettiin pumpata - EU:n sääntöjen vastaisesti - riskivapaata julkista rahaa. Menettelyllä ei pelastettu eikä pelasteta kriisivaltioita eikä pankkijärjestelmää. Valtiot saivat vähän tekohengitystä ja investointipankit ehtivät kotiuttaa voittonsa ja normalisoida riskinsä.

Operaatioiden perimmäinen motiivi on EU:n uskottavuuden säilyttämisyritys.

Vaatisi EU:n johtajilta aikamoisesti kanttia tunnustaa, että he investointipankkeja suosivalla uhkapelillä johtivat Euroopan kriisiin. Alkuvuosien kasvun tuoma hyvinvointi olikin hartaisiin toiveisiin perustuva illuusio, jota seurasi krapulanaomainen romahdus. EU-kansalaisille on markinoitu porkkanana alhaista asuntolainan korkoa. No sekin raha on säästynyt nyt pankkikriisin rahoitukseen.

Realistinen riskin huomioiva markkinakorko olisi totta kai nykytasoa korkeampi. Tällainen läpinäkyvä menettely olisi kuitenkin tavalliselle veronmaksajalle sekä oikeudenmukaisempi että kustannuksiltaan halvempi nykykähmyilyyn verrattuna.

Etusi olisi korkeampi, realistinen, läpinäkyvä korko!

Tietohallintojohtajatko tyhmiä?

Kun joku halutaan tutkia ja ymmärtää oikein kunnolla, silloin asialle laitetaan tutkimuslaitos. Nyt Earnst & Young on tutkinut tietohallinnon valmiuksia vastata tulevaisuuden haasteita.

"IT:n merkitys liiketoiminnan tavoitteiden saavuttamisessa kasvaa jatkuvasti. Uudet tavat johtaa myyntiä, asiakkuuksia, toimitusketjua ja muita liiketoiminnan prosesseja sekä liiketoimintatietoa, riskejä ja laatua vaativat IT:ltä tehokkaampaa yhteistyötä liiketoiminnan kanssa, uutta kyvykkyytä ja kokonaisvaltaista ajattelua. Ernst & Young tutki liiketoiminnan vaatimuksia IT:lle haastattelemalla noin 900 CIO:ta maailmanlaajuisesti ja 15 merkittävän yrityksen CIO:ta Suomesta.

Tutkimus paljastaa yritysten hallituksien ja johdon näkemykset tietohallinnon keskeisistä painopisteistä ja kehittämiskohteista liiketoiminnan menestyksen aikaansaamiseksi. Vain 15 % haastatelluista on sitä mieltä, että IT:llä on hyvät valmiudet vastata tulevaisuuden haasteisiin."

Tutkimuksen tulos on murhaava. Se on myös erittäin harhaanjohtava!

En epäile tutkimuksen tuloksia, mutta tutkimusongelman valinta on joko tyhmä tai sitten tarkoitushakuinen. Tässä muutama pointti tarkistaa tutkimusmetodeja ja tuloksien tulkintaa:

• Kumpi on primaari, kumpi on driveri (ohjaa kehitystä)? Johtaminen vai sitä tukeva tietohallinto?

• Voiko tietohallinnolla olla selkeämpi kuva tulevaisuuden haasteista kuin johdolla? Pitäisikö olla ja millä perusteella?
  

• Voiko yhteistoiminta tarkoittaa muuta kuin molempien osapuolten tarpeiden ja mahdollisuuksien ymmärtämistä? Jos IT:n pitää ymmärtää liiketoimintaa, pitäisikö liiketoiminnankin ymmärtää edes tietohallinnon realiteettien alkeet?

• Jos 90 prosenttia tietohallinnon haasteista liittyy olevien ongelmien ratkaisuun - syntyneet ostoista, myynneistä ja ulkoistuksista - miten jäljelle jääneelle 10 prosentilla voi hoitaa tulevaisuuden?
  

• jos johto ohjaa tietohallintoa kvarttaaleittain ja vaatii tietohallinnolta vain kustannussäästöjä, miten tietohallinto voi kehittää pitkäjänteisesti valmiuksia tulevaisuutta varten?

Johtaminenhan on latistunut viime vuosikymmeninä taylorismiksi. Johtoa palkitaan vain kustannusten leikkauksista. Bonus tulee myös silloin, kun säästö syö tulevaisuuden eväitä. En muista virkaurani ajalta (yli 30 vuotta) jaksoa, jolloin tulevaisuuden näköalat olisivat olleet näin vähämerkityksellisiä johtamisessa. Johdon strateginen näkemys on joko piilossa, hämärä tai se puuttuu kokonaan. Osa organisaatiosta ei sitä kaipaakaan, mutta tietohallinnon kehittäminen on pitkäjänteistä touhua.

Vain täydellinen ääliö tai vastuuton henkilö voi esittää tietohallinnon vastaavan joustavasti kvarttaalipohjalta heitettyihin johdon tarpeisiin.

Tehokas tietohallinnon kehittäminen perustuu johdonmukaiseen ja aikaa vievään (vuosia!!!) prosessien kehittämiseen. Liiketoiminnalla tai vain toiminnalla tulee olla kristallinkirkas näkemystulevien vuosien toiminnan tarpeista. Vain tällöin prosesseja (toimintatapoja) voi kehittää ja vain tällöin tietohallinto voi tehokkaasti tukea uusia, paremmiksi viritettyjä toimintatapoja.

Työurani aikana arvostin Earnst & Youngin konsultteja siitä, että he silloin edes yrittivät ajatella omilla aivoillaan. Nyt näyttää siltä, että E&Y haluaa sekaantua muiden kansainvälisten konsulttitoimistojen harmaaseen massaan - en tarkoita aivomassaa.

Tuhmia vai tyhmiä Hiihtoliitossa?

Hiihtoliiton "terävin kärki" on oikeudessa vastaamassa sanomisiensa totuudellisuudesta edellisessä oikeusistunnossa.

JOS hiihtoliiton johto on valehdellut, he ovat olleet enemmän tai vähemmän aktiivisesti olleet:

• parantamassa hiihtäjien tuloksia kemialla, jopa hiihtäjien tietämättä, tahtomatta ja heidän terveytensä riskeeraten,
  

• huijaamassa hiihtourheilun sponsoreita, jotka jopa tuohon aikaan - jostain syystä - lisäsivät sponsorointisopimukseen "puhtoisuuspykälän",


• huijaamassa hiihtourheilua seuraavaa tavallista kansaa sekä


• antaneet kasvavalle urheilijapolvelle todella kyseenalaisen esimerkin.

JOS hiihtoliiton johto ei ole ollut tietoinen systemaattisesta dopingin käytöstä

• kavereiden on täytynyt olla sekä tyhmiä että sokeita ja

• heidän on täytynyt olla täysin kykenemättömiä näkemään, mitä heidän edustamallaan urheilun sektorilla tapahtui.
  
  Ihan tavallinen tallaaja oli tietoinen noihin aikoihin laajasta dopingin käytöstä. Esimerkiksi, millä muulla pystyi selittämään espanjalaisten voitot perinteisissä hiihtolajeissa?
  
  En tiedä, kumpaa arvostan vähemmän - dopingin käyttäjiä vai valehtelijoita? Ehkä jälkimmäisiä!

Mission? Possible?

Tästä artikkelista näyttää muotoutuvan tietokilpailu:

Kuka kaipaa Euroopan Unionille vahvaa johtajaa?

Vastaus on helppo. Tietysti Suomen politiikan "grand old rhinoceros (sarvikuono)", Paavo Lipponen. Hän elättelee vielä kuvitelmaa, että jos hänestä olisi tullut Euroopan Unionin presidentti, silloin Euroopassa vallitsisi kuri, järjestys ja Paavon karisman ympärille luontaisesti kerääntyvä hyvinvointi.

Todella hämmästyttävää, että Kokoomuksen oikealta ohittava Lipponen ei kelvannut Euroopalle?!? Hänhän olisi jättänyt paavinkin katveeseensa?

Mitä eroa on Paavolla?

Vastaus on taas helppo. Paavo Väyrynen jakaa Paavo Lipposen suuruudenhullun ja egoistisen maailmankuvan. Eli, ei mitään eroa. Tai ehkä se pieni ero, että Lipposen vision mukaan EU:sta tulisi hyvä hänen johdossaan. Väyryselle tulee tällä kohdin hämmästyttävä uskon puute.

Mikä on Euroopan Unionin missio?

Vastaus tähän kysymykseen riippuu viikonpäivästä. Sunnuntaina missio on Euroopan kansojen lähentyminen, yhteisten arvojen vaaliminen ja rauhan turvaaminen.

Arkipäivisin missio on suurimpien jäsenvaltioiden etujen ajaminen lähinnä kotimarkkina-aluetta laajentamalla. Kalenterissa on yksi (1) pyhäpäivä ja kuusi (6) arkipäivää.

Mitkä ovat Euroopan Unionin yhteiset arvot?

Tämäkin vastaus riippuu viikonpäivästä: sunnuntaisin arvoista löytyy kansalaisten samanarvoisuus, työvoiman vapaa liikkuvuus ja ympäristön suojelu.

Arkipäivisin arvoista päällimmäisin on kunkin (suuren) jäsenvaltion oma taloudellinen etu eli tärkein arvo on saada suurille perustajajäsenille hyviä siirtomaita = entisiä neukkusateliitteja (ml. Suomi), joihin voi dumpata "keskusvaltioiden" maatalouden ylijäämän. Yhteisiin EU-arvoihin kuuluu myös suurten jäsenmaiden investointipankkien riskien vyöryttäminen veronmaksajille.

Kenellä kieroutuneella, voisi olla jotain kriittistä sanottavaa näihin jaloihin arvoihin?

Kuka johtaa Euroopan Unionia?

EU:lle valittiin juuri presidentti ja ulkoministeri. Valintaprosessi oli onnistunut: kummallekaan henkilölle ei siunaantunut prosessissa valtaa. He saavat puhua kauniita ja merkityksettömiä julkisuudessa.

EU-parlamentti ottaa topakasti osaa vähemmän merkityksellisiin asioihin. Parlamentit jäsenet saavat vähintäänkin tarpeeksi palkkaa tekemästään työstä. Taputukset heille!

Todelliset kannanotot tulevat Sarkozylta ja Merkeliltä. Todellisissa hallitsijoissa olisi mukana myös Italian Berlusconi, ellei hän olisi sekaantunut alushousuissaan ja asettunut maallisen lainsäädännön yläpuolelle. Espanjakin on saanut huomata, että lainan antajalla on enemmän valtaa kuin lainan vastaanottajalla.

Mitkä ovat Euroopan Unionin johtamisen pelisäännöt?

Vastaus on taas ihan helppo. Papereihin kirjatut periaatteet "joustavat" silloin, kun suurten jäsenvaltioiden etu sitä vaatii. Alkuperäisessä asiakirjassa (siinä, jolla houkuteltiin uusia hyväuskoisia jäseniä) väitettiin, että kukin jäsenvaltio huolehtii taloudestaan. Heti sen jälkeen, kun Saksan, Ranskan ja Britannian pankkien saatavat ongelmamaissa tulivat riskaabeleiksi, sääntöjä alettiin soveltaa. Uuden säännön mukaan kaikkien jäsenmaiden pitää olla yhteisvastuullisia, tukea yhteistä Euroopan perhettä, yms demagokista propagandaa.

Millä uusista sovelletuista säännöistä poikkeavia jäseniä ohjataan?

Eli, jos Suomi ei kiltisti suostu maksamaan suhteettoman suurta osuutta kustannuksista sääntöjä polkien, Suomi saa jatkossa kärsiä muissa neuvotteluissa. Eli ainoa toimiva pelisääntö on suurten miellyttäminen, ruskeakielisyys, pe***en nuoleminen.

Suurten harrastama manipulointi, pelottelu ja kiristys näyttää olevan yleisesti hyväksyttävää ja arvojen mukaista?

EU- ja EURO-uskovaiset väittävät, että irtisanoutuminen merkitsisi Euroopan ulkopuolelle asettumista. Olisiko kyseessä oikeasti hyvinvoinnin lasku?

Rikollisten kansanedustajat?

En muista minkään puolueen tai yhdenkään kansanedustajaehdokkaan missään vaaleissa luvanneen puolustaa rikolllisten etuja. Tästä huolimatta rikollisten "oikeusturva" ja oikeuskäytännöt näyttävät kehittyvän kohisten heitä hyödyttävään suuntaan.

• Jos puolustaudut amatöörimäisesti kotiisi tunkeutuvaa ammattimaista murtovarasta vastaan, todennäköisesti sinä saat syytteen tarpeettomasta väkivaltaisuudesta ja kotiin tunkeutuja selviää nimellisellä tuomiolla.


• Näpistelystä saa sakkoa, mutta jos et pysty niitä maksamaan, sakot eivät sotke sinun päivärutiineihisi kuuluvia bensa-tai myymälävarkauksia.


• Talousrikoksista huomattava osa jätetään tutkimatta resurssipulan vuoksi. Julkishallintoa saneerataan, "järkiperäistetään", jolloin ei niitä poliiseja joka paikkaan riitä.


• Voin kaikessa rauhassa suunnitella ja harjoitella aseellista ryöstöä. Sehän ei ole lainlaatijan tarkoittamaan tekemistä?!?, vaan suunnittelua.


• Poliisin peitetoiminta pitää paljastaa oikeudessa, jotta rikolliset saavat reilut mahdollisuudet pistää poliisille hanttiin.


• Schengenin sopimuksen suurin hyötyjä oli rikollisuus. Aktiivisesta rajavalvonnasta luopuminen merkitsi kansainväliselle rikollisuudelle avoimien ovien päivää.

Kuinkas tällainen jumalaton, tavallisen ihmisen oikeustajua loukkaava meno on mahdollista?

Silloin kun "neukkula" oli vielä voimissaan, lakitieteellisessa opetettiin (Suomessakin), että rikollisparka on kelvottoman kapitalistisen yhteiskunnan uhri. Häntä pitää auttaa ja ymmärtää. Samalla opetettiin, että omistaminen oli rikos työtätekevää luokkaa kohtaan. Tarkistamattoman tiedon mukaan, korkeimman oikeuden tuomareista huomattava osa on tällaisen vasemmistolaisen oikeustajun sisäistäneitä tuomareita. Jäljen perusteella tuota olisi helppo uskoa.

Jostain syystä rikollisen vastuu alkaa kohta olla legendan luokkaa.

Yhteiskunnan hoitamiseen on pesiytynyt syöpä, jota myös kutsutaan tulosvastuuksi. Tulosvastuu yhteiskunnallisissa tehtävissä tarkoittaa monisyisen ja merkittävän palvelutehtävän latistamista yliyksinkertaiseksi, vääristäväksi tilastotiedoksi. Jos miedot huumeet vapautetaan, rikoksia on vähemmän, tilastot kaunistuvat ja lisää poliiseja voidaan "järkiperäistää".

Kun autovarkaus muutettiin rikoksesta luvattomaksi käyttönotoksi, tilasto kaunistui, mutta yhteiskunnan hyvinvointi laski.

Entä lakien laatijoiden moraali? Rikollisjärjestöt ovat EU:n suurin, merkittävin lobbausryhmä. Niillä on rahaa ja myös joustavat keinot vaikuttaa lakia valmisteleviin poliitikkoihin. Olisi naivia olettaa, että kansallisten tai EU-tason edustajien moraali olisi niin korkea, ettei rikolliset pääsisi vaikuttamaan.

Mitä suurempi yhteisö, sitä hämärämmäksi jää huonojen lakien vaikutus oikeaan elämään.

Alan teititellä kastematoja

Saman aikaisesti, kun osa ihmisistä käyttäytyy viettiensä ja vaistojensa paiskomana yhä eläimellisemmin, saman aikaisesti osa ihmisistä inhimillistää eläimiä. Mitäs olette mieltä oheisesta artikkelista?

Lemmikki-sanan käyttö loukkaa koiria, kissoja ja muita ihmisten kotieläimiä. Lemmikkien sijaan tulisi puhua ”kumppanieläimistä” ja omistajien sijaan ”ihmishoitajista”.

Huoli lemmikkien loukkaantumisesta esitettiin uudessa akateemisessa julkaisussa nimeltä Journal of Animal Ethics.

Ensimmäisessä numerossa brittijulkaisu tuomitsee myös ilmaisut ”critters”, elukat sekä ”beast” eli peto, kertoo Orangenews.

Jopa villieläimiin viittaavaa sanaa ”wildlife” pidetään huonona, koska se viittaa sivistymättömyyteen. Kirjoittajien mukaan alentavat ilmaisut voivat edesauttaa eläinten huonoa kohtelua.

Lehden koonnut Oxfordin eläinetiikan keskuksen johtaja, professori Andrew Linzey toivoo lisäksi, että sanonnoista kuten ”viekas kuin kettu” ja ”syö kuin porsas” päästäisiin eroon.

Mistähän nuo professorit ammentavat äärettömän viisautensa?

Ajattelin aloittaa oman parannuksen tekoni puutarhasta: alan teititellä kastematoja!

Kolmen sortin aamukattaus

Bin Laden on nyt kuollut

En voi sanoa surevani hänen poismenoaan, mutta en myöskään ymmärrä kaduilla juhlivia väkijoukkoja. Ehkä ajattelisin toisin, jos omaisiani olisi kuollut hänen suunnittelemissa terroristi-iskuissa? Nyt tuo surman juhliminen tuntuu barbaariselta. Mieleen tulee villin lännen lynkkajaiset.

Moitteet siitä, että hänet haudattiin väärin, kuulostavat absurdeilta. Bin Laden ei takertunut muotoseikkoihin haudatessaan siviilejä raunioihin.

Vihreiden virhearviot

Vihreät selittävät vaalitappiotaan liian vähällä vihreydellä. Se olisi varmaan vihreiden toivoma syy, mutta tuskin se todellinen. Tässä muutama realistisempi ehdokas:

• Vihreä liike oli pitkään ainoa protestipuolue pönäkkään vanhaan kabinettipolitiikkaan kyllästyneille. Nyt protestipuolueita löytyy useampiakin ja vihreiden protesti on laimentunut lähes täysin.


• Lähes kaikki puolueet ovat jo sovinnaisen vihreitä ja perustelevat vihreytensä alkuperäisiä viheriöitä paremmin.


• Ympäristöasioiden sijaan hallituskautena esille nousi kyseenalaisia tasa-arvo-, maahanmuuttaja- sekä lakialoitteita, jotka eivät istuneet kansan oikeustajuun. Näiden aloitteiden muuttuminen lakitekstiksi vei vihreiltä reilusti kannattusta.


• Vihreät olivat pitkään sateenkaarikansan lähes ainoa puolustaja. Nyt arvoliberaaleiksi ovat julistautuneet lähes kaikki puolueet.

Tällä menolla vihreä liike säilyttää kannatuksensa Helsingissä, jossa akateemisesti pitkälle koulutettu nainen juo mocca lattea luomuviinerin kera Esplanadin kahvilassa ja pohtii keinoja joukkoliikenteen saamista pakolliseksi kehä kolmen sekä sisä- että ulkopuolella. Kahvilan ulkopuolella kerjäävälle romaanille hän eu-humaanisti antaa 70 senttiä.

Kaasuiskijöille kasvun mahdollisuus

Vähän aikaa sitten kolme älytöntä nuorta hyökkäsi kaasuaseilla homomarssijoiden kimpuun. Vaikka en oikein ymmärrä, mitä ylpeiltävää homoudessa (tai heteroisuudessa) on, silti väkivaltainen hyökkäys on aina tuomittavaa.

Minusta noille nuorille sopisi rangaistukseksi yhteiskuntapalvelu. He voisivat toimia vaikkapa tarjoilijoina jossain homobaarissa. Siinä olisi rangaistusta, opetusta ja pelotetta samassa paketissa. Vihreät lainlaatijat - saatte vapaasti kopioida ideaani.