"Näköalattomuuden palkinto"

Väestörakenne on muuttumassa. Ikäluokat pienenevät ja jatkossa työvoimaa on vähemmän.

Pitäisikö olla huolissaan?

Samanaikaisesti kun väestörakenne muuttuu,

• Lähes kymmenen prosenttia (8-10%) väestöstä on jatkuvasti työttömänä


• Suorittavan työn tarve laskee reipasta vauhtia (esimerkiksi paperiteollisuudessa) ja


• Työnantajat harrastavat häikäilemätöntä ikärasismia pukaten 45 vuotiaita ja vanhempia työttömiksi ja eläkeputkiin.

Virallisen poliittisen lituargian mukaan olemme menossa kohti kriisiä - vakavaa työvoimapulaa. Jos olisin nuorempi ja märkäkorvaisempi, saattaisin uskoakin tuon, mutta jo 80-luvulla maalailtiin samaa peikkoa seinälle. Siis noin 30 vuotta sitten! Ymmärtääkseni tuo pelottelu oli silloin yhtä perusteetonta kuin tämä nykyinenkin.

Pelottelulla halutaan saada aikaiseksi tiettyjä muutoksia. Ehkä halutuin muutos on työeläkeiän nostaminen. Eikös ole epärationaalista korottaa eläkeikää, kun yhä harvempi sen edes saavuttaa: yhä useampi jää ennen aikojaan työkyvytömyyseläkkeelle?

Rationaalisuus tai epärationaalisuus riippuu siitä, kenen silmin pyrkimystä katselee tai millaisia motiiveja tuon pyrkimyksen takana näkee.

Jos motiivina olisi pelkkä huoli työvoimapulasta, silloin pyrkimys eläkeiän nostamiseen olisi absurdi (mieletön).

• Eläkeiän nosto ei kompensoi työkyvyttömien määrän kasvua,


• Se ei pysäytä ikärasismia,


• Se ei myöskään vähennä työttömien määrää.

Se ainoastaan alentaa työnantajan työeläkekustannuksia!

Kuten olemme viime vuosikymmeninä nähneet, älykäs, vastuuntuntoinen ja pitkäjänteinen johtaminen on muuttunut mekaaniseksi, lyhytjänteiseksi kustannusten karsimiseksi. Korkea työttömyys merkitsee halpaa työvoimaa. JOS työttömyysprosentti laskisi, se merkitsisi työvoimakustannusten nousua. JOS vanhempien työntekijöiden diskriminoinnista luovuttaisiin, se merkitsisi kehittämisen kannalta arvokaan osaamisen ja sosiaalisen pääomaan pysymistä organisaatiossa, mutta samalla se nostaisi keskimääräisiä palkkakustannuksia.

Jos Suomessa jaettaisiin vuotuinen "Näköalattomuuden palkinto", sitä ei pitäisi antaa ydinvoimaloiden suunnittelijoille, vaan niille omistajille (pörssimekanismille), jotka pakottavat johtamaan organisaatioita niiden arvoa syöden. Sen sijaan, että johto hyödyntäisi organisaationsa osaamista ja kokemusta, johto luopuu siitä saadakseen tilalle helpommin johdettavia halpoja märkäkorvia, joilla on vakuuttavat eväspaperit, mutta todelliset eväät vielä puuttuvat.

Huoli työvoiman riittävyydestä onkin vain halvan tykinruoan puutetta.

Pienen Suomen tulisi vaalia osaamistaan ja sosiaalista pääomaansa. Tavallisiin prosessitöihin ja palvelualoille löytyy aina työvoimaa vaikkapa mamuista, mutta Suomen kilpailukyky on riippuvainen erinomaisesta peruskoulutuksesta sekä luovuudesta, joka voi hyvin, jos osaamista ja kokemusta (sosiaalista pääomaa) osataan vaalia.

Milloin lopetetaan palkitsemasta johtoa tuon pääoman tuhoamisesta?