Etusi olisi korkeampi korko!

Lainojen korosta käytävä keskustelu on ollut varsin asiatonta. Korko on latistunut politiikan välineeksi ja faktat on korvattu tunteella - lähinnä pelottelulla.

Tässä ensin muutama tosiasia korko-käsitteestä:

• Rahan lainaus perustuu vapaaehtoisuuteen. Ketään ei pakoteta lainaamaan rahaa (paitsi ehkä EU:ssa!?!).


• Rahaa (pääomia) on rajallinen määrä eli sen käyttökohteiden välillä joutuu tekemään valintoja.


• Lainan antamisen motiivina on siitä saatava taloudellinen hyöty. Lainan antaja etsii kohteita, joista hän saa mahdollisimman korkean hyödyn (koron).


• Lainan ottamisen motiivina on potentiaalinen tuottoisa toiminta ja toisaalta oman pääoman puute.


• Pääoman lainaaja antaa osan toiminnallaan saamasta hyödystä koron muodossa pääoman sijoittajalle.


• Lainakohteiden valinta "pankkiirille" olisi helppoa, jos hänellä olisi täydellinen tieto kaikisto vaihtoehtoisista lainakohteista. Koska tällaista täydellistä tietoa ei ole, lainaamiseen (sijoittamiseen) sisältyy yleensä aina riski. Ainoastaan valtioiden antamat velkakirjat (obligaatiot) katsotaan riskivapaiksi. Siksi niiden korkoprosentti on niin alhainen.

EU:n ja EMU:n suurimpana hyötynä on esitetty alhainen ja vakaa korkotaso. Mihin tuo vakaus ja alhainen korkotaso on perustunut? Kun miettii korko-käsitteen sisältöä, silloin mahdollisia rationaalisia selityksiä löytyy kolme:

1. Sijoitettaville pääomille on näköpiirissä vain vähän hyvin tuottavia sijoituskohteita ja samalla


2. Pääomia on yltäkyllin (yli kysynnän) saatavilla? tai


3. Investointeihin ei sisälly merkittävää riskiä?

Kuinkas on? Mikä noista perusteluista sinusta on totta? Tässä minun teoriani:

Euroopan Unionilla on ollut niin suuri tarve saada aikaan kasvuun perustuva menestystarina, että se on sulkenut silmänsä investointeihin liittyviltä riskeiltä.

Euroopan keskuspankki on houkutellut maanosaan pääomia epärealistisen alhaisella korkotasolla. Tätä "riskistä pestyä" korkomenettelyä vielä tehostettiin pitämällä sijoitustoimintaan liittyvä valvonta joko kevyenä, olemattomana tai jopa harhaanjohtavana. Investoinipankkeja helliteltiin ylenpalttisesti. Valtiot / poliitikot sijoittivat sydämensä kyllyyydestä myös tuottamattomiin ja hulluihin kohteisiin. Markkinoiden rauhoittamiseksi kansantalouden tilastoja jopa väärennettiin. Asetelma näytti alussa hyvältä, koska markkinoille kylvettyä halpaa rahaa näytti riittävän kaikkien taskuihin. Asunto- ja kulutusluottojen korot pysyivät ennätysalhaisina ja kansalaisilla oli ennätyshyvä olo.

Ilmiö muistuttaa housuihin virtsaamista pakkasessa. Vähän aikaa on ihan lämmintä, mutta sitten tulee tosi kylmä.

Sen jälkeen kun EU:n, EKP:n ja kansallisten hallitusten vaalima sijoituskupla puhkesi ja oli pakko kohdata vastuuttoman ja tyhmän politiikan seuraukset, EU alkoi kriisinhallintaoperaationsa. Kriisivaltioihin alettiin pumpata - EU:n sääntöjen vastaisesti - riskivapaata julkista rahaa. Menettelyllä ei pelastettu eikä pelasteta kriisivaltioita eikä pankkijärjestelmää. Valtiot saivat vähän tekohengitystä ja investointipankit ehtivät kotiuttaa voittonsa ja normalisoida riskinsä.

Operaatioiden perimmäinen motiivi on EU:n uskottavuuden säilyttämisyritys.

Vaatisi EU:n johtajilta aikamoisesti kanttia tunnustaa, että he investointipankkeja suosivalla uhkapelillä johtivat Euroopan kriisiin. Alkuvuosien kasvun tuoma hyvinvointi olikin hartaisiin toiveisiin perustuva illuusio, jota seurasi krapulanaomainen romahdus. EU-kansalaisille on markinoitu porkkanana alhaista asuntolainan korkoa. No sekin raha on säästynyt nyt pankkikriisin rahoitukseen.

Realistinen riskin huomioiva markkinakorko olisi totta kai nykytasoa korkeampi. Tällainen läpinäkyvä menettely olisi kuitenkin tavalliselle veronmaksajalle sekä oikeudenmukaisempi että kustannuksiltaan halvempi nykykähmyilyyn verrattuna.

Etusi olisi korkeampi, realistinen, läpinäkyvä korko!