Aiheuttivatko jumalat laman?

Valistuksen aikana tieteen järkevöittämät ihmiset loukkaantuivat Jumalaan. Ei voi olla absoluuttista totuutta, joka olisi heidän järkeään suurempi. Jumalat sopisivat vain pehmosektorille: lapsille ja vanhuksille ja muille ei-järkeville, taruihin uskoville ihmisille.

Tämän seurauksena syntyi tyhjiö. Jokaisessa ihmisessä oleva tarve uskoa johonkin mahtavampaan tai viisaampaan jäi vaille vastetta. Sosiologit puhuvat uskonnollisuuden tarpeesta. Kuten elämä opettaa, tyhjiöillä on taipumus aina täyttyä jollakin.

Sanojen valinta ilmiantaa tuon uskonnollisuuden tarpeen nykyajassa.

Liukas keli, tsunami tai juhannus vaativat edelleenkin näin ja näin monta uhria. Ihmisiä ei kuole olosuhteiden, ylinopeuden, piittaamattomuuden tai juopumuksen vuoksi, vaan heistä tulee uhreja.

Joku aika taaksepäin lapset ja neitsyet olivat suosittuja uhreja. Heitä uhrattiin alttarilla tai heitettiin kraateriin jumalien vihan lepyttämiseksi. Uhrien annon jälkeen oltiin (lähes) varmoja, että jumalat ovat taas jatkossa suosiollisia. Mitäs tekemistä tällä on laman kanssa? Lama tulee yllättäen, se sotkee normaalin elämän ja vaatii uhreikseen sopivan joukon lamaan syyttömiä uhreja, irtisanottuja työntekijöitä. Edes ennustamiseen erikoistuneet eivät varoita laman tulosta.

Nykypäivän oraakkelit, pörssianalyytikot, eivä näe laman tuloa ei kananluista eikä merkkisavuista.

He saattavat käyttää myös kärpässientä, mutta koska se ei ole enää sosiaalisesti hyväksyttävää, siitä ei ole julkisia mainintoja. Pörssianalyytikkojen näkemys terävöityy vasta, kun jotain oikeasti tapahtuu; siitä on empiiristä evidenssiä. Lipponen sanoisi: " sen näkisi sokea Kreetakin".

Jos lama on jumalten aiheuttama, silloin heidän mielivaltaiseen vihanpurkaukseensa ei voi mitenkään valmistautua. Lama yllättää housut kintuissa ja lamaa voi lepyttää jälkeenpäin vain riittävällä ihmisuhrilla. Tehtaan sulkeminen tai muu kipeä saneeraus saattavat lepyttää jumalat. - Ainakin pörssi reagoi positiivisesti.

Minusta laman mystifiointi heikentää vastuun tunnetta.

Sen sijaan, että päätöksentekijät ovat osaltaan vastuussa lamaan ajautumisesta valmistautumattomana heistä tuleekin jumalien satunnaisen vihan kohteita. Minusta muutoksen tarve on yleensä selkeästi näkyvissä etukäteen. Vaatii rohkeutta ja vastuuntunnetta puuttua asioihin oikealla hetkellä. Laumasieluiset odottavat, että kaikki muutkin kokevat saman ongelman ennen kuin reagoivat.

Jos lamaan tai muuhun radikaaliin muutokseen valmistautuminen olisi mahdotonta, silloin laman mystifiointi olisi ymmärrettävää, mutta niinhan ei ole asioiden laita!

Teoretisointia

Mikään ei ole niin käyttökelpoista kuin hyvä teoria.

Tuo on yksi lempiopinkappaleistani. Näin siitä huolimatta, että teoria ja teoreettisuus ovat lähes spitaalin tasoinen leima otsassa. Jos olet teoreettinen, sinusta ei oikein ole tuottavaan työhön. - Näin yleisesti uskotaan ainakin liike-elämässä.

Vähän aikaa sitten juttelin nuoren kolleegani kanssa projektiriskien hallinnasta. Silloin, kun hänen ulkoa opittu tietämyksensä loppui ja olisi pitänyt miettiä omilla aivoilla, hän totesi: "tämä menee nyt vähän teoreettiseksi".

Ylitimme sovinnaisen helpon tiedon rajan ja sen toisella puolella oli pelottavia tai hermostuttavia hirviöitä - ehkä jopa akateemisia auktoriteetteja.

Teoria - niin kuin itse sen käsitän - on tiivistettyä käytäntöä. Jos olet onnistunut kristallisoimaan käytännöstä sen olennaisimman, olet luonut teorian. Ihan sama oletko toimitusjohtaja, professori, teknikko vai käytettyjen autojen kauppias, peukkusääntö, takapuolituntuma tai hieno graafis-matemaattinen esitys voivat täyttää teorian tunnusmerkit. Tottakai akateeminen maailma on lisännyt tähän omia haasteitaan (tieteellisiä metodeja), mutta perusidea on sama; äärimmilleen pelkistetty idea elävästä elämästä. Tuo idea, malli, teoria mahdollistaa sen luovan soveltamisen yhä uusissa ja erilaisissa tilanteissa.

Itse asiassa nuori kolleegani oli oikeassa: teorian käyttö alkaa siitä, mihin mekaaninen, ulkoa opittuun perustuva käyttäytyminen loppuu. Tietoa ja teoriaa ei kykene soveltamaan tehokkaasti ilman käytännön kokemusta. Jos kokemus puuttuu, soveltaminen pelottaa.

Käsittämätön riskimatriisi

Jos olet joskus ollut tekemisissä riskienhallinnan kanssa, olet luultavasti törmännyt taulukkoon tai matriisiin, jossa on kuvattu havaittujen riskien vaikutus ja todennäköisyys. Taulukossa vaikutus on kerrottu todennäköisyydellä. Suuri tulos on pahempi kuin pieni. Matriisissa nämä "pahat" riskit asemoituvat oikeaan yläkulmaan. Siellä ne torjuttavat riskit luuraavat.

Menetelmä on erittäin yleinen ja perustelu on kuulema: se on niin helppo. Kaikki osaavat käyttää sitä. - Olen eri mieltä. Matriisi on helppo, jos oikeasti ymmärrät, mitä olet tekemässä tai sitten se on helppo, jos olet jättänyt aivosi narikkaan. Jälkimmäinen tapaus on yleisempi, erikoisesti projektien riskienhallinnassa.

Riskimatriisissa tai oikeammin sen globaalissa soveltamisessa on ainakin neljä kriittistä puutetta:

• se ylläpitää ja jopa vahvistaa atomistista riskikuvaa,
• se antaa hyvin hämärän kuvan riskien mahdollisista vaikutuksista,
• se antaa täysin harhaanjohtavan kuvan riskien todennäköisyyksistä ja
• se ohjaa huomiota sovinnaisiin itsestäänselvyyksiin

Atomistinen riskikuva tarkoittaa, että yksittäiset riskit nähdään toisistaan riippumattomina. Jos joku riskeistä materialisoituu, se ei vaikuta muiden riskien realisoitumisen todennäköisyyksiin tai vaikutuksiin. Ehkä tällaisiakin riskikuvia löytyy, mutta olen vakuuttunut siitä, että ne ovat ehdottomasti poikkeuksia. Liiketoiminnassa ja erityisesti projekteissa kaikki riskit vaikuttavat toisiinsa.

Projektiryhmän työskentely on hyvä esimerkki. He listaavat mieleensä tulevat riskit, antavat niille todennäköisyydet ja mahdolliset realisoitumisen vaikutukset. Irrallisten riskien listaamisesta (identifiointi) hypätään riskien arvoittamiseen (evaluointi). Tätä prosessia kutsutaan riskien analysoinniksi, vaikka se jätetään oikeasti tekemättä. Analysointiin kuuluisi kytkeä toisistaan riippuvat riskihavainnot yhteen ja myös miettiä, miksi tämä havainto tai niiden kokonaisuus on riski. Näin päästäisiin lähemmäksi riskin alkusyytä, joka ehkä olisi hallittavissa.

Hämärä kuva riskien materialisoitumisen vaikutuksista liittyy löyhään kytkökseen riskin ja tavoitteiden välillä. Projektimaailmasta löytyy taas helppo esimerkki. Mietitäänkö riskin aiheuttamaa yleistä epämukavuutta (fundamentalismin nousu), riskin vaikutusta projektin liiketoimintalaskelmaan vai onko riski suhteessa projektin sisäiseen maailmaan - tuotokseen, budjettiin tai aikatauluun? Edelleen, kuinka huomioidaan projektin vaihe ja sen vaikutus riskin vaikutuksen arviointiin?

Riskimatriisiin tietoja syöttävän projektin jäsenen kannalta nämä ovat yleensä täysin hämäriä - kukaan ei huomaa tai tajua selventää näkökulmaa.

Miten riskin todennäköisyys voi olla harhaanjohtava? Missä tahansa toiminnassa riskin todennäköisyys on mielekästä vain ja ainoastaan, jos historia selittää tulevaisuutta. Jos toimit virastossa tai sinulla on liiketoiminnan monopoli, silloin historiasi tapahtumien frekvenssit antavat järkevän pohjan tulkevaisuuden arvioinnille. Nykyliiiketoiminnassa et tiedä, millä todennäköisyydellä vanhat ilmiöt realisoutuvat. Tiedät vain, mistä asioista tiedät jotakin ja mistä olet täysin epävarma. Tämä pitää erityisen hyvin paikkansa projektien riskien hallinnassa. Projekti on ainutkertainen organisaatio. Sillä EI OLE historiaa. Aikaisemmat projekti eivät selitä uutta projektia (ellei kyseessä ole projektimainen prosessitoiminta - esimerkiksi samankaltaiset asiakastoimitusprojektit). Projekteissa ei ole todennäköisyyksiä. Siellä mietitään, voisiko tämä riski tapahtua meidän projektissamme? Siellä mietitään, mitä ja kuinka paljon riskistä tiedetään tai kuinka täydellisen epävarmoja ollaan tulevaisuudesta.

Seurannan ja oppimisen kohteiksi ei pitäisi poimia todennäköisiä kohteita, vaan kriittisiä kohteita, joiden suhteen ollaan eniten epävarmoja.

Jos projektissa kerrotaan (atomististen) riskien (hämärä) materialisoitumisen vaikutus (täysin tyhjän päällä olevalla) todennäköisyydellä, saadaan tulokseksi luku joka ei ole yhtään älykkäämpi kuin syötteensä. Jos projektin riskien tulokset vielä summataan yhteen, saadaan luku, joka on täysin tulkitsematon ja sattumanvarainen. - Eikös tyypillinen projektiriskien hallintaohjelmisto perustu juuri tällaiseen lähestymiseen?

Matriisin oikeassa yläkulmassa on riskit, joiden (hämärä) vaikutus ja (harhaanjohtava) todennäköisyys ovat korkeita. Siellä ovat itsestäänselvät ja sovinnaiset riskit. - Riskit, jotka kaikki tiedostavat ja jotka yleensä ovat kohtuullisen hyvin hallinnassa. Riskit, joiden vaikutus (järkevästi määriteltynä) on suuri ja joiden (tyypillisesti) määritelty todennäköisyys on matala, ne kaatavat projekteja sekä kokonaisia organisaatioita. Varsinkaan, kun ei ymmärretä miettiä riskien yhteisvaikutuksia (esim. domino-efektiä). Useamman riskin lähes yhtäaikainen realisoituminen toteuttaa worst-case-skenaarion.

Silti riskimatriisia opetetaan ja käytetään hyvin yleisesti kepeällä ymmärryksellä. Miljoonat kärpäset eivät voi olla väärässä - lehmänlanta on makoisaa!