Käsittämätön riskimatriisi

Jos olet joskus ollut tekemisissä riskienhallinnan kanssa, olet luultavasti törmännyt taulukkoon tai matriisiin, jossa on kuvattu havaittujen riskien vaikutus ja todennäköisyys. Taulukossa vaikutus on kerrottu todennäköisyydellä. Suuri tulos on pahempi kuin pieni. Matriisissa nämä "pahat" riskit asemoituvat oikeaan yläkulmaan. Siellä ne torjuttavat riskit luuraavat.

Menetelmä on erittäin yleinen ja perustelu on kuulema: se on niin helppo. Kaikki osaavat käyttää sitä. - Olen eri mieltä. Matriisi on helppo, jos oikeasti ymmärrät, mitä olet tekemässä tai sitten se on helppo, jos olet jättänyt aivosi narikkaan. Jälkimmäinen tapaus on yleisempi, erikoisesti projektien riskienhallinnassa.

Riskimatriisissa tai oikeammin sen globaalissa soveltamisessa on ainakin neljä kriittistä puutetta:

• se ylläpitää ja jopa vahvistaa atomistista riskikuvaa,
• se antaa hyvin hämärän kuvan riskien mahdollisista vaikutuksista,
• se antaa täysin harhaanjohtavan kuvan riskien todennäköisyyksistä ja
• se ohjaa huomiota sovinnaisiin itsestäänselvyyksiin

Atomistinen riskikuva tarkoittaa, että yksittäiset riskit nähdään toisistaan riippumattomina. Jos joku riskeistä materialisoituu, se ei vaikuta muiden riskien realisoitumisen todennäköisyyksiin tai vaikutuksiin. Ehkä tällaisiakin riskikuvia löytyy, mutta olen vakuuttunut siitä, että ne ovat ehdottomasti poikkeuksia. Liiketoiminnassa ja erityisesti projekteissa kaikki riskit vaikuttavat toisiinsa.

Projektiryhmän työskentely on hyvä esimerkki. He listaavat mieleensä tulevat riskit, antavat niille todennäköisyydet ja mahdolliset realisoitumisen vaikutukset. Irrallisten riskien listaamisesta (identifiointi) hypätään riskien arvoittamiseen (evaluointi). Tätä prosessia kutsutaan riskien analysoinniksi, vaikka se jätetään oikeasti tekemättä. Analysointiin kuuluisi kytkeä toisistaan riippuvat riskihavainnot yhteen ja myös miettiä, miksi tämä havainto tai niiden kokonaisuus on riski. Näin päästäisiin lähemmäksi riskin alkusyytä, joka ehkä olisi hallittavissa.

Hämärä kuva riskien materialisoitumisen vaikutuksista liittyy löyhään kytkökseen riskin ja tavoitteiden välillä. Projektimaailmasta löytyy taas helppo esimerkki. Mietitäänkö riskin aiheuttamaa yleistä epämukavuutta (fundamentalismin nousu), riskin vaikutusta projektin liiketoimintalaskelmaan vai onko riski suhteessa projektin sisäiseen maailmaan - tuotokseen, budjettiin tai aikatauluun? Edelleen, kuinka huomioidaan projektin vaihe ja sen vaikutus riskin vaikutuksen arviointiin?

Riskimatriisiin tietoja syöttävän projektin jäsenen kannalta nämä ovat yleensä täysin hämäriä - kukaan ei huomaa tai tajua selventää näkökulmaa.

Miten riskin todennäköisyys voi olla harhaanjohtava? Missä tahansa toiminnassa riskin todennäköisyys on mielekästä vain ja ainoastaan, jos historia selittää tulevaisuutta. Jos toimit virastossa tai sinulla on liiketoiminnan monopoli, silloin historiasi tapahtumien frekvenssit antavat järkevän pohjan tulkevaisuuden arvioinnille. Nykyliiiketoiminnassa et tiedä, millä todennäköisyydellä vanhat ilmiöt realisoutuvat. Tiedät vain, mistä asioista tiedät jotakin ja mistä olet täysin epävarma. Tämä pitää erityisen hyvin paikkansa projektien riskien hallinnassa. Projekti on ainutkertainen organisaatio. Sillä EI OLE historiaa. Aikaisemmat projekti eivät selitä uutta projektia (ellei kyseessä ole projektimainen prosessitoiminta - esimerkiksi samankaltaiset asiakastoimitusprojektit). Projekteissa ei ole todennäköisyyksiä. Siellä mietitään, voisiko tämä riski tapahtua meidän projektissamme? Siellä mietitään, mitä ja kuinka paljon riskistä tiedetään tai kuinka täydellisen epävarmoja ollaan tulevaisuudesta.

Seurannan ja oppimisen kohteiksi ei pitäisi poimia todennäköisiä kohteita, vaan kriittisiä kohteita, joiden suhteen ollaan eniten epävarmoja.

Jos projektissa kerrotaan (atomististen) riskien (hämärä) materialisoitumisen vaikutus (täysin tyhjän päällä olevalla) todennäköisyydellä, saadaan tulokseksi luku joka ei ole yhtään älykkäämpi kuin syötteensä. Jos projektin riskien tulokset vielä summataan yhteen, saadaan luku, joka on täysin tulkitsematon ja sattumanvarainen. - Eikös tyypillinen projektiriskien hallintaohjelmisto perustu juuri tällaiseen lähestymiseen?

Matriisin oikeassa yläkulmassa on riskit, joiden (hämärä) vaikutus ja (harhaanjohtava) todennäköisyys ovat korkeita. Siellä ovat itsestäänselvät ja sovinnaiset riskit. - Riskit, jotka kaikki tiedostavat ja jotka yleensä ovat kohtuullisen hyvin hallinnassa. Riskit, joiden vaikutus (järkevästi määriteltynä) on suuri ja joiden (tyypillisesti) määritelty todennäköisyys on matala, ne kaatavat projekteja sekä kokonaisia organisaatioita. Varsinkaan, kun ei ymmärretä miettiä riskien yhteisvaikutuksia (esim. domino-efektiä). Useamman riskin lähes yhtäaikainen realisoituminen toteuttaa worst-case-skenaarion.

Silti riskimatriisia opetetaan ja käytetään hyvin yleisesti kepeällä ymmärryksellä. Miljoonat kärpäset eivät voi olla väärässä - lehmänlanta on makoisaa!