Jaksatko T-Fordin kokoonpanolinjalla?

Suomea uhkaa (taas kerran) työvoimapula. Poliitikot ja virkamiehet ovat ratkaisemassa ongelmaa korottamalla eläkeikää ja patistamalla järjestöjä miettimään, miten saadaan henkilöstö jaksamaan pitempään työelämässä. Tästä voisi päätellä, että eläkkeelle karkaavat työntekijät ovat se varsinainen ongelma. - Näin se ehkä halutaan nähdä.

Minusta varhaiseen työelämästä poistumiseen on yksi perussyy ja kaksi seurausta. Perussyy on organisaatioiden johtamisen yliyksinkertaistuminen, mekanisoituminen ja keskittyminen vain lyhyen aikavälin kustannuksiin. Ennen niin fiksut organisaatiot ovat muuttumassa T-Fordin kokoonpanolinjoiksi.

Ensimmäinen seuraus tällaisesta kehityksestä on henkilöstön vieraantuminen työpaikastaan. Miten voi sitoutua organisaatioon, joka ei sitoudu työntekijäänsä ja joka asettaa kustannukset osaamisen edelle? Jos työnantajani kasvaa niin suureksi, että en tiedä enkä ymmärrä, mitä tarkoitusta varten kokonaisuus on olemassa, kuinka voisin kokea olevani tärkeä tai edes merkityksellinen. Jos työlläni ei ole merkitystä, ennen mukava työpaine muuttuukin stressiksi ja alan haikailemaan ruusupenkin hoitoa kesämökillä ja eläkkeellä.

Toinen seuraus tai ilmiö on vanhempien työntekijöiden suruton irtisanominen. Heiltä ei kysytä halukkuutta eikä kyvykkyyttä jatkaa työelämässä. Organisaatioissa on ymmärretty, että ns. eläkeputki on "sosiaalisesti hyväksytty" tapa harrastaa ikärasismia. Kustannukset alenevat ja nuorille tuoreen koulutuksen omaaville tulee tilaa organisaatiossa.

Jos yritys kaipaa resursseikseen - sotatermein - vain tykinruokaa, helposti irtisanottavaa joustavaa kustannusta, silloin menettely on järkevää. Jos taas yrityksellä (millä tahansa organisaatiolla) on tarkoitus menestyä myös pitkällä tähtäyksellä, silloin sopiva suhde tuoreen tiedon ja kokemukseen perustuvan näkemyksen välillä tuo menestystä.

Tämän päivän uutisten mukaan osa yrityksistä on jo herännyt tähän todellisuuteen.