Haja-ajatuksia liian vaikeasta aiheesta

Taas kerran joutuu ymmärtämättä ihmettelemään, miksi päältäpäin normaalin oloinen nuori mies ryhtyy kalman enkeliksi. Mikä saa surmaamaan tunteettomasti massoittain ventovieraita ihmisiä?

Kommentattorit presidenttiä myöten ovat osittaneet äärioikeiston suuntaan. Olen siitä samaa mieltä, että sekä äärioikealla että äärivasemmalla kuin myös äärikeskellä ja ääriviheriöllä esiintyy ilmiöitä, jotka eivät rakenna yhteiskuntaa. Sananvapauden nimissä kylvetään hitaasti vaikuttavia ajatusmyrkkyjä ihmisten mieliin. Samanlaista myrkyn kylvöä tehdään väkivaltaisten tietokonepelien avulla. Näiden ylenmääräisten "vapauksien" sijaan alkaa jo kaivata vähemmän itsekeskeistä ja vastuullisempaa asennetta. Ääriliike muuttuu ääriliikkeeksi siloin, kun se hylkää yhteiset pelisäännöt ja alkaa ottaa omia tarkoitusperiään palvelevia "erioikeuksia".

Tällaista "ääri-ilmiötä" on turhaa yrittää sijoittaa poliittiselle asteikolle, sillä niiden kannattajat ovat astuneet politiikan ulkopuolelle.

Minusta Breivikista ei tee äärioikeistolaista se, että hän on lainaillut poliittista höpinää sieltä täältä. Jostain syystä näillä murhanhimoisilla yksilöillä on halu kehittää toimintansa ympärille ideologia. Ilmeisesti hatarampikin ideologia kelpaa etäänyttämään raaat teot omasta sisäisestä ahdistuksesta.

Muistan joskus kuulleeni terrorismin määritelmän. Terrorismi on vahvasti jotakin vastaan, mutta se ei oikeastaan ole minkään puolella. Tai ainakin olisi rakentavimpiakin tapoja edistää ajamaansa asiaa. Terroristi keskittyy vain kostamaan ja tuhoamaan.

Minusta on oikeusmurha ja rikokseen yllyttäminen kutsua terroristeja vapaustaistelijoiksi, mellakoitsijoita mielenosoittajiksi jne.

Norjan verilöylyn yhteydessä käytiin taas keskustelua kristinuskon tai islamin väkivaltaisuudesta. Näiden molempien uskontojen kirjoitettua oppia voi tulkita älyllisesti monella tavalla, mutta silmät eivät valehtele. Kun suomalainen tai norjalainen kristitty tekee veriteon, kansa lähtee kaduille osoittamaan myötäsuruaan ja vastustusta moiselle julmuudelle. Vastaavasti useamman kuin kerran muslimimaissa kansa on kerääntynyt kaduille riemuitsemaan terroriteon jälkeen.

Toivottavasti suomalaiset poliitikot tekevät päivitettyjä johtopäätöksiä poliisin resurssien suhteen.

Rikosten määrä ei vähene, kun poliiseja vähennetään vaikka emävalhetilasto niin väittäisikin.

Roskapostia taivaaseen

Turun arkkihiippakunnan jumalanpalveluselämän hiippakuntasihteeri (hieno titteli!) sekä jumalanpalvelus- ja musiikkitoimikunnan puheenjohtaja (toinen hieno titteli!) ovat lähettäneet hiippakunnan kirkkoherroille ohjeen - "kyse on muodollisesta suosituksesta, ei säännöstä", jossa Turun arkkihiippakunnan piispojen puolesta toivotaan jatkossa rukoiltavan koko nimellä.

Onkohan ohjeen laatijoilla ollut huoli, että rukous voisi taivaassa mennä väärään osoitteeseen?

Tosi harmi, jos taivaassa esirukouksen hyöty ohjattaisiin piispan sijasta jollekin taviaiselle.

"Kirje toimii myös muistutuksena siitä, että piispoja on hyvä huomioida esirukouksessa". Tämä lienee kirjeen laatijoiden mielessä olevan hyvin linjassa Jeesuksen tavan kanssa - rukoilla arjessa tavallisten, siis vähäväkisten puolesta.

Tulee väistämättä mieleen, että kirkolla on joko tiedostettu tai tiedostamaton halu tehdä itsestään naurettava. Voi olla, että joku seurakuntalainen saa kiksejä tällaisesta muotojen ja rituaalien loputtomasta hienosäädöstä. Minusta asetetelma muistuttaa köyhtynyttä loistoauton omistajaa, joka sitkeästi vahaa autoaan, vaikka ulosottomiehet olivat vieneet siitä moottorin.

Pelkään pahoin, että esirukoukset inhimillisen organisaation ja sen elitistisen johdon puolesta menevät taivaassa roskapostikansioon.

Jäävuoren kylmä huippu - Mika Myllylä

Mika Myllylä on kuollut 41 vuotiaana ja nyt mietitään oliko hän sankari vai lurjus.

Näin käsitellään asiaa yksilökeskeisessä kulttuurissa.

Yksilöön tuijottaminen on kätevä tapa rajata asioita ja ongelmia. Näin voi esimerkiksi sulkea silmänsä tosiasialta, että kilpaurheilu on muuttunut liiketoiminnaksi tai jopa teollisuuden haaraksi. Liiketoiminta tarvitsee menestyviä tuotteita menestyäkseen. Tämä kaupallinen paine saa moraalin ja etiikan rajat rytisemään. Moraalin sijaan tulee hyvä liikemiestapa.

Hiihtoliitto tarvitsi menestystä saadakseen toiminnalleen rahoitusta. Yleisesti tiedettiin, että voittamiseen ei enää riittänyt lahjakkuus, vaan siihen tarvittiin kemiaa. Tällaisessa ilmapiirissä hiihtoliidon johdon oli helppo sulkea silmät urheilijoiden ainekokeiluilta. Jos ne toivat menestystä, kaikki (urheilija, hiihtoliitto, sponsorit, Suomen kansa) hyötyivät, jos taas käry kävi, urheilija (yksilö) oli mokannut. Jos taas hiihtoliiton johto olis halunnut estää dopingin laajan käytön, se olisi kyllä kyennyt sen tekemään. Mutta oli tyyntä, koska ei saanut tuulla.

Mika Myllylällä oli halu voittaa. Hän teki sen eteen poikkeuksellisen paljon työtä. Inhimillistä, vaikka ei hyväksyttävää oli, että hän lopulta turvautui kemialliseen teholisään. Ellei häntä ympäröivä koneisto olisi sitä jotenkin sallinut, Mika Myllylä saattaisi olla vielä hengissä. Ehkä ei niin legendaarisena hiihtäjänä, muttä pidettynä, herkkänä ja reiluna miehenä.

Mika Myllylä ei ollut poikkeuksellinen lurjus tai moraaliton ihminen. Hän omaksui yhteisönsä kylmät ja sairaat arvot.

Hänen kohtalonsa oli olla töissä jääkylmässä huippu-urheilu-busineksessa.

Olisikohan aika katsoa jäävuoren huipulta alaspäin. Jos sieltä vaikka löytyisi muitakin konnia?