Teoretisointia

Mikään ei ole niin käyttökelpoista kuin hyvä teoria.

Tuo on yksi lempiopinkappaleistani. Näin siitä huolimatta, että teoria ja teoreettisuus ovat lähes spitaalin tasoinen leima otsassa. Jos olet teoreettinen, sinusta ei oikein ole tuottavaan työhön. - Näin yleisesti uskotaan ainakin liike-elämässä.

Vähän aikaa sitten juttelin nuoren kolleegani kanssa projektiriskien hallinnasta. Silloin, kun hänen ulkoa opittu tietämyksensä loppui ja olisi pitänyt miettiä omilla aivoilla, hän totesi: "tämä menee nyt vähän teoreettiseksi".

Ylitimme sovinnaisen helpon tiedon rajan ja sen toisella puolella oli pelottavia tai hermostuttavia hirviöitä - ehkä jopa akateemisia auktoriteetteja.

Teoria - niin kuin itse sen käsitän - on tiivistettyä käytäntöä. Jos olet onnistunut kristallisoimaan käytännöstä sen olennaisimman, olet luonut teorian. Ihan sama oletko toimitusjohtaja, professori, teknikko vai käytettyjen autojen kauppias, peukkusääntö, takapuolituntuma tai hieno graafis-matemaattinen esitys voivat täyttää teorian tunnusmerkit. Tottakai akateeminen maailma on lisännyt tähän omia haasteitaan (tieteellisiä metodeja), mutta perusidea on sama; äärimmilleen pelkistetty idea elävästä elämästä. Tuo idea, malli, teoria mahdollistaa sen luovan soveltamisen yhä uusissa ja erilaisissa tilanteissa.

Itse asiassa nuori kolleegani oli oikeassa: teorian käyttö alkaa siitä, mihin mekaaninen, ulkoa opittuun perustuva käyttäytyminen loppuu. Tietoa ja teoriaa ei kykene soveltamaan tehokkaasti ilman käytännön kokemusta. Jos kokemus puuttuu, soveltaminen pelottaa.