Ensimmäinen esimerkki on jatkoa populistiajattelulleni. Populistin vastakohtahan on vastuuta tunteva politiikko. "Vastuullinen politiikko" on valmis tekemään päätöksiä, jotka hyödyttävät rakenteita, mutta ovat kalliita ja käsittämättömiä tavallisille ihmisille. "Vastuullinen poliitikko" suojelee EU:n asemaa, tukee euroa ja rauhoittaa levottomia markkinoita.
"Vastuullinen poliitikko" kestää paineen, kun päätökset siirtävät rahaa monilta harvoille ja kun valta keskittyy yhä harvempiin käsiin. "Vastuullinen poliitikko" ei sorru kritisoimaan tällaista kehitystä.
Toinen esimerkki arjen neutronipommista on paavi. Ensin paavin koneisto koetti peittää sisäisesti ongelmat, sen jälkeen paavi syytti mediaa vääristelystä ja kun konstit loppuivat, hän uhrasi pedofiilipapit "maallisille tuomioistuimille". Kirkon papit olivat tehneet rikkeitä ja heitä piti rangaista. Pedofiilipappien uhreilta paavi pyysi kauniisti anteeksi. Katolisessa kirkossa, sen opissa tai johtajassa ei ollut tietystikään virheitä.
Kirkko jäi pyhäksi vaikka muutama sen henkilökunnasta kärähti.
Viimeinen hyvin tuttu esimerkki liittyy yritysten toimintaan. Kustannuskilpailukyvyn ja kvarttaalituloksen vuoksi ollaan valmiit uhraamaan yhteisöllisyys ja sen mukana henkilöstön sitoutuminen ja motivaatio. Tuloslaskelma näyttää parempaa jakson tulosta ja alhaisempaa kustannustasoa, mutta se ei paljasta innovaatioiden tyrehtymistä eikä työssä koettua vakavaa työpahoinvointia. Rakenne vahvistuu - mukamas.
Mitä yhteistä on näillä populistisilla, vastuuttomilla esimerkeilläni. Valtaa käyttävät vahvistavat systeemiä, rakennetta, oppia ihmisten kustannuksella.
Rakenteiden pönkittämistä ei perustella. Se on jonkinlainen taivaasta pudonnut hyve. Hyve, joka sulkee suut erilailla ajattelevilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti