lauantai 15. toukokuuta 2010

Suomalaisessa kolikossa on vain yksi puoli

En lakkaa hämmästelemästä ihmisten syys-seuraus-suhteiden tajun puutetta - suomeksi lyhytnäköisyyttä. Etukäteen nähdään vain se positiivinen puoli asiasta.

EU:hun liittymistä suunniteltaessa oli selvää, että EU:ssa pääministerien rooli on vahva. Jos pääministerin valtaa lisätään, se on jostakin pois. Ei lisävaltaa saa metritavarana eduskunnan kuppilasta. Nyt on sitten herätty itkemään vahvan presidentin perään. - Se juna meni jo.

EU:hun haluttiin, koska vahva suuri EU kykenee helpommin painostamaan jäsenvaltioitaan parantamaan toimintaa esimerkiksi ympäristöasioissa. Perustelu oli tosi, mutta ei nähty etukäteen, että EU ei kohtele jäsenvaltioitaan demokraattisesti, eikä EU:n virkamiehet, Suomeakin kontrolloivat komissaarit, tunne ja ymmärrä meidän olojamme riittävästi. Saimme lisää kontrollia hehtaaripyssyllä.

Toinen "suuri" kriteeri EU:hun menolle oli ruoan hinta. Liittymistä markkinoitiin, sillä että Euroopplainen kilpailu pudottaa hintoja. Se tapahtui ainakin vähän aikaa, mutta kumma kun Suomen kansa ei taaskaan ole tyytyväinen. Nyt kaivataan laitoksiin lähiruokaa, jota on vaikea saada, koska oman maan tuotteita ei saa laittaa etuasemaan kilpailussa.

Euro haluttiin, koska uskottiin, että kotomaan johto ei kykene tekemään järkeviä omaa valuuttaa koskevia päätöksiä. Haluttiin Euroon, koska keskuspankki tekisi tuon likaisen työn suomalaisten puolesta. Saatiin noususuhdanteessa vakaa euro - silloin kun kaikille riittää jaettavaa, mutta saatiin myös Emu-alueen yhteiset kriisit ja niiden kustannukset. Kova hinta tavalliselle suomalaiselle siitä, ettei turistireissulla tarvitse vaihtaa valuuttaa.

Vähan aikaa sitten päättäjät kävivät kuumana Natoon. Poliitikot kaipasivat Naton tuomia turvatakuita. En muista historiasta montaa tapausta, jossa sotilasliitto olisi asettunut suojelemaan pientä jäsenvaltiota, ellei se sitten suoraan palvellut suurten jäsenten etuja. Toisaalta, jos Suomi saa Natolta turvatakuut, se saa myös Naton viholliset. Natoa vihaaville terroristeille suomalainen avoin lintukoto on helppo kohde.

Mihinkä on kadonnut suomalaisesta keskustelusta analyyttisyys? Onko liian rasittavaa koettaa miettiä kolikon molempia puolia, ja vielä etukäteen?

Ei kommentteja: