Virallisen määritelmän mukaan populismi (lat. populus, kansa) tarkoittaa kansansuosioon varsinkin kansankiihotuksellisin keinoin tähtäävää poliittista toimintaa. Euro-keskustelussa populismi ponnahti taas pintaan ja se herätti minussa vanhoja ja uusia hämmästelyjä.
Käytetäänkö populismin leimaa väärin? Jos ajattelee tuota alun määritelmää, vaikuttaa siltä, että populismin uhkaan joko ylireagoidaan tai se on vallassaolijoiden käyttömonopoli.
- Jos puhuu tavalla, jonka kansa ymmärtää ja asioista jotka ovat kansalle tärkeitä, onko kyseessä kansankiihotus? Ydinvoimaan, EU:hun tai Euro:on kohdistettu kritiikki on minusta kaukana kansankiihoittamisesta, jos sitä vertaa esimerkiksi Stalinin, Hitlerin tai Maon toimintaan.
- Suomessa "populismi" ei ole johtanut kansanliikkeisiin ei edes Vennamon tai Soinin johtamana. Eli todellista uhkaa enemmistön mielipiteelle eikä valtarakenteelle ole muodostunut.
- Tai oikeastaan on esimerkkejä. Kun kansaa valmisteltiin EU:hun, Emu:un ja Natoon, käytössä oli laaja koneisto sekä valtamediat vaikuttamassa mielipiteeseen. Vähemmistön mielipide kääntyi pikkuhiljaa enemmistön mielipiteeksi. Käytettiinkö kansankiihoitusta? Ainakaan sitä ei kutsuttu populismiksi, vaikka sen aikaisia perusteluja näin jälkikäteen voisi pitää aika vinoina: nähtiin vain positiiviset puolet.
Kenellä on halu tarttua populismin leimakirveeseen? Herkimmin siihen näyttää turvautuvan enemmistöä edustavat vallassa olijat. Sen mielestä vähemmistö kiihottaa kansaa enemmistöä vastaan. Vallan käyttäjä koettaa vaimentaa valtaa uhkaavat ylireagoimalla tarkoituksellisesti ja leimaamalla heidät populisteiksi.
Mitä populismin leimasta seuraa? Populismin leimalla halutaan tukahduttaa asiasta käytävä kriittinen keskustelu: populistin kritiikkiin ei tarvitse vastata - ainakaan asiallisesti. Vastaus voidaan kohdistaa populistin persoonaan. Se on vain Vennamo tai Lipponen!
Suomestahan on hävinnyt kansallinen politiikka ja kansallinen poliittinen oppositio. Enemmistö puolueista on merkittävissä asioissa lähes samaa mieltä. Ne kannattavat vallan siirtoja EU:hun ja jonkin asteista liberaalia talouspolitiikkaa.
Aatteellinen oppositio muodostuu yksilöllisesti ajattelevista individuaaleista, joita tällä hetkellä kutsutaan populisteiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti