VR:n pahin virhe on ollut väärän strategian valinta.
Tätä strategiaa ei varmaan ole koskaan mihinkään kirjattu, muttä tämän mukaan VR on toiminut. 80-luvulla VR alkoi kilpailla lentoliikenteen kanssa. Tavoitteena oli kuroa lentokoneen nopeusetua ja houkutella johtajat junaan. Teknologiavalinnat tähtäsivät siihen, että aikatauluja tiukennettiin minuutti minuutilta yhä epärealistisemmaksi. Strategia perustui väärään kilpailijaan ja väärään asiakassegmenttiin.
Juna on hyvä (edullinen ja ekologinen) väline massojen siirtoon. Työmatkalaiset eivät arvosta keinotekoisesti rutistettuja säästöminuutteja, vaan täsmällisyyttä ja joustavuutta. Jos aikataulut ovat realistisia, silloin junat pysyvät aikataulussaan. Ehkä tästä syystä viime talvena Siperian junat kulkivat ilman ongelmia.
Joustavuus ei ilmeisesti kuulu VR:n arvoihin. Aikoja sitten tehty junalippu-uudistus oli verhon suojassa tehty raju lippujen hinnankorotus. Seurauksena tuli menettely, joka sopii satunnaiselle turistille, mutta hankaloittaa työmatkalaisia. Täsmällistä virka-aikaa noudattavat varmaan sopeutuvat VR:n systeemiin, mutta tällä hetkellä suurin osa työläisistä ei tiedä aamulla työpäivänsä päättymisaikaa. Silloin on tärkeää päästä juuri siihen junaan, joka on seuraavana lähdössä ja tämä ilman internetyhteyksiä tai soittoja. Päivittäin matkustaville kanta-asiakkaille pitäisi antaa VIP-status, vapaus hypätä junaan varmana siitä, että istumapaikka kyllä löytyy ja loogisesta paikasta.
VR:n toiseksi pahin virhe on omistaja. Aikataulujen huonoon pitoon ykkössyypää on valtio. Erottaessaan junaliikenteen rataverkon hoidosta, se hajoitti toiminnallisen kokonaisuuden.
Takana oli tietysti luoda edellytykset tulevalle kilpailulle. Välitön vaikutus oli, että rataverkon kunto on alkanut rapistua (rahan puutteessa tietysti) ja sille liikennepuoli ei mahda mitään, ellei ota luvattomia riskejä. Vastuu näkyy väärässä paikassa.
Nyt on alkanut itku VR:n kilpailuttamisesta. Yksi huono valtion päätös on johtanut huonoon tulemaan ja nyt tehdään sitten vielä huonompi jatkopäätös. Tyypillistä poliittista ajattelua. Ehkä liittovaltio korjaisi tämänkin ongelman?
Kommentti jossain keskustelussa oli, että monopolilla ei ole motiivia kehittyä. Ei ole, jos sitä ei vaadita. Tilanne ei todellakaan parane, jos valtion monopoli siirretään yksityiseksi monopoliksi. Rautateiden yksityistämisestä löytyy esimerkkejä maailmalta. Brittein saaret taitaa olla top-mannekiini laadun romahtamisesta. Aidon kilpailutilanteen aikaansaaminen rautatieliikenteeseen edellyttää järeää regulaatiota, mikä tarkoittaa, että virkamiehet ohjaavat parhaan ymmärryksensä mukaan yksityisen oligopolin toimintaa. Samat virkamiehet voisivat samantien ohjata valtion monopoli VR:ääkin.
- Mikään ei ole nin säänneltyä kuin "vapaa kilpailu" Suomessa.
Lopuksi miellyttävä tosiasia. Junien konduktöörit ovat nykyisin ystävällistä, fiksua, joustavaa, ja jopa kielitaitoista sakkia. Ilman heitä VR:n maine olisi paljon huonompi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti