Pörssin alkuperäinen idea on tuottaa yrittäjälle riskipääomaa jakamalla tulevaisuuteen suuntautuneisiin investointeihin liittyvää riskiä useamman sijoittajan kannettavaksi. Korvauksena korkeammasta riskistä, sijoittaja saa osinkoja sekä voittoa myydessään markkina-arvoltaan nousseita osakkeita. Tuo arvon kehittymiseen perustuva periaate on hyvä muistaa, kun analysoi pörssiyhtiöiden toimintaa.
Pörssiin listautunut yhtiökin voi olla sijoittaja
Pörssissä oleva yhtiö voi ostaa – näin tapahtuu varsin yleisesti – pieniä osakkuuksia yrityksistä. Pieni osuus tarkoittaa, että sillä ei saa määräysvaltaa, suoria vaikuttamismahdollisuuksia, sijoituskohteesta. Motiiveja tällaiseen “passiiviseen” odotukseen on yleensä kaksi:
- Pienellä osuudella yrityksestä pääsee tutustumaan osakkuusyrityksen poikkeukselliseen, tulevaisuudessa ehkä arvokkaaseen tieto-taitoon. Voi olla, että jossain vaiheessa emoyhtiö näkee osuutensa niin arvokkaaksi, että hankkii määräävän aseman ko. pienyrityksestä.
- Pieni sijoitus voi olla myös ns. finanssisijoitus. Siitä odotetaan taloudellista hyötyä ilman toiminnallisia synergioita. Emoyhtiöllä on laiskaa rahaa ja se sijoitetaan tuottamaan kassatiliä paremmin.
Ensimmäinen motiivi on kaikille osapuolille hyvä. Se toteuttaa fiksusti sekä pörssin että oppivan organisaation filosofiaa.
Kyseessä on piensijoitus oppimiseen.
Finanssisijoitus onkin sitten eri juttu. Alkuperäinen sijoittaja pörssissä on uskonut “sinun liikeideaasi ja strategioihisi”. Hän on ottanut “sinun yritykseesi” liittyvän riskin. Koska “sinun yritykselläsi” on pörssin ansiosta enemmän riskipääomaa, kuin osaat investoida omaan organisaatioosi, sijoitat ylimäärän jonnekin oman ydinosaamisesi ulkopuolelle.
Tämä ilmaisee “fiksulle” sijoittajalle, että “sinun toimitusjohtajallasi” on ideapula tai uskon puute. Et löydä omasta organisaatiosta riittävästi keskimääräistä paremmin tuottavia investointikohteita.
Tällaisen yrityksen hallituksen tulisi puhaltaa pilliin ja laittaa toimitusjohtaja tilille osaamattomuudestaan. Miksi hakea pörssistä riskirahaa, jos ei osaa hyödyntää sitä omassa liiketoiminnassa? Kyllä pörssiin sijoittajat osaavat tehdä sen suoraankin, ilman välikäsiä.
Entä, onko hyvä osingon maksaja aina hyvä pörssiyhtiö?
Näinhän yleisesti ajatellaan. Pörssistä riskirahaa saava yritys on vuosittain valinnan edessä. Se joko investoi vapaan kassavirtansa tai sitten palauttaa sen osinkoina sijoittajilleen. “Hyvä osingon maksaja” näkee vähemmän tulevaisuuteen suuntautuvia investointikohteita ja palauttaa siksi riskipääomaa sijoittajille. Jos suhdanteiden takia on järkevää lykätä investointeja, silloin on myös järkevää jakaa osinkoja.
Pahimmillaan asetelma muistuttaa haudan ryöstöä. Yhtiön kehittämistoiminta lopetetaan ja siitä pumpataan osingot saneeraamalla ei-niin-rationaalisesti kustannussäästöjä operatiivisesta toiminnasta jaettavaksi osinkoina.
Tämä on alkuperäisen pörssi-idean irvikuva.
Toki yritykseen sijoittaneet saavat mairittelevia osinkoja, mutta se tapahtuu riskittömästi kohdeyhtiön arvoa syömällä. Kun lypsylehmä on kaluttu kylkiluita myöten loppuun, sijoittaja siirtyy seuraavaan kaluttavaan firmaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti