Tilintarkastajilla on ollut halu laajentaa perinteistä toiminnan tarkastustaan riskien hallinnan ja liikkeenjohdon konsultoinnin alueelle. Siinä ei sinällään ole mitään pahaa, kunhan sama toimisto ei anna liikkeenjohtajalla neuvoja ja sitten arvioi niiden toteutumista.
Toisaalta konsultiksi ryhtyvän tulisi osoittaa keskimääräistä parempaa toiminnan osaamista. Olen ihmetellyt kovasti tilintarkastustoimistojen matalaa profiilia suurten kämmien yhteydessä.
- Eikö tilintarkastajien olisi ollut syytä puhaltaa pilliin ennen 90-luvun suomalaista ylivelkaantumista ja sitä seurannutta setelien repimistä?
- Mitkä toimistot olivat arvioimassa jenkkiläisten kiinteistöihin sijoittaneiden pankkien toimintaa ennen suurta finanssiromahdusta?
- Ketkä tilintarkastajat Kreikassa hyväksyivät suuressa kuplassa olleiden pankkien ja muiden organisaatioiden tilit? Entä Irlannissa, Portugalissa tai Espanjassa?
- Pienempiä esimerkkejä on valtavasti!
Tilintarkastajilla on käytettävissään koko organisaation kirjanpito. Niillä pitäisi olla ammattitaito nähdä tuleva kehitys, ennen kuin romahdus on sylissä.
Miksi tilintarkastajat hyväksyvät tikittäviä aikapommeja? Kenen etua tilintarkastajat nykyisin ajavat?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti