Usko tai älä

Vähän aikaa sitten uutisoitiin tutkijan tulleen siihen tulokseen, että olemme menossa kohti uskonnottomuuden aikaa. Tätä on povattu reilut sata vuotta valistuksen filosofeista ja luonnontieteiden läpimurrosta alkaen.

Kehitys on kyllä päinvastainen: uusia uskontoja kehittyy koko ajan.

Tässä muutama esimerkki:

• Ihmisuskonnossa usko Jumalaan (tai jumaliin) on nähty lapsellisena, mutta usko ihmisen kehittymiseen, viisastumiseen ja moraaliseen kasvuun on taas ollut "rationaalista" uskomista. Näin siitä huolimatta, että empiiristä evidenssiä (arkielämän todisteita) tuosta ihmisen positiivisesta kehittymisestä ei oikein ole. Halki vuosituhanten ihminen (lajina) on käyttäytynyt yhtä tuohoavasti huolimatta uuden tiedon tulvasta.

• Tiedeuskonnossa uskotaan kyettävän selittämään kaiken teorioilla ja tutkimuksilla. Tiedouskovaisilta unohtuu, että tiede, teoriat ja tutkimushypoteesit ovat todellisen elämän yksinkertaistuksia ja että ne perustuvat uskomuksiin (oletuksiin). Tutkimuksilla löydetään se, mitä lähdettiin etsimään. Se on uskon vahvistuksen väline. Et löydä, mitä et tutki, koska olet rajannut yllätykset pois lähtöolettamuksilla.

• Suvaitsevaisuususkonnossa uskotaan kaiken sallimisen tekevän ihmisistä onnellisia. Suvaitsevaisuususkonto toimii parhaiten puolisokeiden romantikkojen parissa. Jos sulkee silmänsä sekä syiltä, että seurauksilta, voi olla niin suvaitsevainen. Suvaitsevaisuuden taustaehtona on yleensä: saa tehdä, mitä tahansa, kunhan ei aiheuta sillä muille vahinkoa. Tämä tiukka suvaitsemattomuutta tihkuva ehto rajaa suvaitsemisen ulkopuolelle suurimman osan siitä moskasta, jonka suhteen haluttiin olla suvaitsevainen.

• Markkinavoimauskontoon ovat hurahtaneet ennen muita yritysjohtajat ja poliitikot. Luonnonkansat aikoinaan kävivät kumartamassa tulivuoria ja samalla tuli heitettyä kraateriin sopiva ihmisuhri. Nyt poliitikot näkevät paljon vaivaa lepytelläkseen mystisiä markkinavoimia. Kun suora palvonta ei tunnu riittävän, turvaudutaan ihmisuhreihin = veronmaksajiin.

• Eurouskonnossa uskotaan yhteisen valuutan tuovan meille tasaisen taloudellisen kehityksen. Tämä uskonto oli alkuvuodet lähes uskottava. Silloin investointipankkien avustuksella markkinoille pumpattiin ilmaa, katteettomia lainoja, keinotekoisen kasvun buustaamiseksi. Vähän aikaa näytti siltä, että hyvää riittää jaettavaksi kaikille - kunnes haavekupla puhkesi. Vain vahvimmat euro-uskovaiset edelleen odottavat tulevaa euro-alueen talouden vakautta. Toisaalla poliitikot näkevät hirvittävästi vaivaa vanhojen ja tulevien seuraamuksien lieventämiseksi, koska syihin ei uskalleta tai haluta puuttua. Taitava selviää tilanteista, joihin viisas ei joutuisi ollenkaan!

• Kasvu-uskonnossa taivasta lähinnä ovat ne maat, jotka saavat aikaan nopeinta kasvua. Kasvua nopeutetaan mm. kuluttamalla farkut jo tehtaassa tai asentamalla laitteisiin siru, joka rikkoo laitteen määräajan jälkeen. Samoin kasvua nopeutetaan riistämällä kehitysmaita. Tietysti niitä pitää samalla liturgisesti moittia lapsityövoiman käytöstä, ihmisoikeuksien rajoituksista ja ympäristön saastuttamisesta. Edelleen keinotekoisen alhaiset korot vauhdittavat kasvua. Korko on alhainen, koska siitä puuttuu todellisen riskin lisä. Näin voi menetellä, koska veronmaksaja maksaa tuon riskilisän muuta kautta. Kyllä kasvusta aina joku hyötyy, mutta moni myös köyhtyy.

• Liittoutumisuskonnon jäsenet uskovat paikan Turvallisuusneuvostossa, jäsenyyden EU:ssa ja Natossa takaavan meille taivaspaikan. Sen jälkeen olemme osa "isoja" ja paha ei enää sen jälkeen pääse kiusaamaan. Liittoutumisuskovaiset unohtavat tosiasian, joka yleensä opitaan jo päiväkodissa: jos yhdelle kumarrat, toiselle pyllistät. Liittoumissa saa "ystävien" lisäksi todellisia vihollisia.

• Ytimiinpääsyuskonnon edustajista tulee heti mieleen Paavo Lipponen. Hänellä oli vahva usko siihen, että kuulumalla "sopivaan seuraan" ja pääsemällä yhteiskuvaan suurten maiden johtajien kanssa, hän olisi kokoaan merkittävämpi poliitikko. Väyrynen ei taida olla ainoa Paavo, jonka suhteellisuustaju heittää? Tiedoksi niille, jotka pelkäävät Suomen marginalisoitumista. Suomi on marginaalinen maa sekä Euroopassa, että myös maailman mittakaavassa. Suomi otetaan mukaan isoisten pallopeliin vain silloin, kun siitä on isoisille hyötyä.

Näiden esimerkkien valossa uutinen uskonnottomuuden ajan tulosta vaikuttaa joko liioittelulta tai suorastaan mätäkuun jutulta. Uskon kohteet ovat vain vaihtuneet.

Oma uskoni on niin heiveröinen, että sillä ei pärjää näissä uususkonnoissa. Siellä tarvitaan todellisia uskon sankareita. Liturgiassa heitä kutsutaan esimerkiksi "vastuullisiksi poliitikoiksi".