Anarkia ei ole demokratiaa

Mari Kiviniemen vaalimainoksia oli korvattu väärennöksellä, jossa väitettiin Kiviniemen kannattavan eläinten kärsimyksiä. Radiotoimittaja kysyi tutkijalta - tutkijathan tunnetusti tietävät kaiken - mitä mieltä hän on tällaisesta toiminnasta. Kuulema demokratiaan mahtuu kaikenlaista. - Haloo tutkija!

Anarkia ei kuulu demokratiaan!

Kaduilla riehuvat, autoja polttavat ja kadun varsien liikkeitä ryöstävät huligaanit vetoavat mielipiteen vapauteen sekä turhaumaan. Ehkä ymmärtäisin noiden adhd teinien toimintaa vähäsen, jossa kyseinen maa olisi diktatuuri, mutta kun näyttämönä on myös Ruotsi tai Suomi,

joissa lapseltakin demokraattisesti kysytään, haluatko, että vaihdan kakkavaippasi?

Nämä mellakoitsijat haukkuvat omaisuutta suojelevia poliiseja natseiksi. Jos nämä älypäät lukisivat ensimmäisen kirjansa, harrastuksen voisi aloittaa kansallissosialistien historiasta. Siellä kerrotaan, kuinka sikaniskat natsit mellakoivat kaduilla särkien ja ryöstäen muiden omaisuutta. Helläkin oli älyn ja moraalin korvikkeena ideologia.

Piratismin kannattajat haluavat sosialisoida äänitteet ja elokuvat, koska heillä on vähemmän rahaa kuin tuottajilla. Nämä nykyajan Robin Hoodit haluavat ryöstää rikkaammilta - ei antaakseen saalista köyhille, vaan itselleen. Piratismikin halutaan ymmärtää demokratiaksi.

Jos julisteita töhrivät, kettutarhoja ja kettuja tärvelevät aktivistit, piratistit ja kaduilla mellakoivat rikolliset ovat demokratian asialla, silloin nykyinen yhteiskunta on anarkinen.

Eihän vain demokratiaan verhoutuneen ideologian takaa löydy iso oma napa. Minä ajattelen näin. Minä tiedän kaiken. Minä saan tehdä mitä minua huvittaa. Minua ei saa määräillä!

Kansalaistottelemattomuuteen voi turvautua vain silloin, kun kaikki lailliset keinot on loppuunkäytetty ja jos voi olla varma, että lain rikkominen ei johda anarkiaan.

Nyt hulikoinnista on tehty halpa konsti saada huomiota.

Media tietysti kiittää ja pokkaa ja noteeraa kaiken lakien rikkomisen. Mediakin vetoaa demokratiaan ja sanan vapauteen.