Kirkon tyhjät kannet

Turku-radiossa seurakunta lupasi, että tässä miesten ryhmässä ei lyödä Raamatulla päähän.

Ei luulisi tyhjien kansien läpsäyksen niin kauheasti pelottavan?

Kirkon ja Raamatun suhteessa näyttää olevan paljon uskomuksia, luuloja ja väärää tietoa.

Mahdatko yllättyä, kun kerron, että se virallinen Raamattu, jota näytetään kasteen yhteydessä ja jota jaetaan vihkipareille, on oikeasti juutalaisten historia sekä juutalaisuuden oppikirja. On historiallinen fakta, että Jeesus oli juutalainen rabbi ja hänen seuraajansa (Raamatun aikaan) eivät liittyneet kristilliseen kirkkoon, vaan juutalaiseen Messiaaseen uskovaan seurakuntaan.

Messiaanisia juutalaisia alettiin kutsua kristityiksi Raamatun ajan jälkeen. Kristitty on kreikkalainen käännös messiaaseen uskovasta. Aikana jolloin Rooman keisari poliittisista syistä näki hyväksi tehdä kristinuskosta valtion uskonnon, tapahtui paljon muitakin käännöksiä, mm. juhlapäiviksi valittiin valtakunnassa tutuksi tulleet pakanalliset juhlapäivät osittain sisältöineen. Tätä ympäristöön mukautumista on jatkanut "lahjakkaasti" katolinen kirkko, joka yleensä on hyväksynyt oppiinsa kaikki muut variaatiot, paitsi paavin erehtymättömyyden loukkaukset.

Taivaan enkelit varmaan riemuitsevat tästä hengellisestä linjakkuudesta.

Noista Rooman vallan ajoista alkaen kristillisen kirkon historia on ollut myös surullinen antisemitismin historia. Kirkko on nähnyt paljon vaivaa kitkeäkseen opetuksesta, sakramenteista ja hengellisistä juhlista kaiken juutalaisuuteen viittaavan. Sen tilalle on pikku hiljaa rakennettu "kirkon hengellinen perintö".

Raamatun juutalaisuuden kitkemisen lisäksi raamatun opit kappale kappaleelta ja lause lauseelta on otettu tieteellisen tutkimuksen kohteeksi. Tieteellisellä tutkimuksella on huomattava osa Raamatun sisällöstä osoitettu "tieteellisesti kestämättömäksi". Kun Raamatusta poistetaan kaikki tieteen perusteella hylätty, lopputulos on kuin edam juusto - täynnä reikiä.

Näin kirkko toimii, vaikka kukaan ei ole osoittanut, että tieteen metodit soveltuisivat Raamatun tutkimiseen tai ainakaan sen kyseenalaistamiseen.

Sen jälkeen, kun Raamatusta on poistettu häiritsevä juutalaisuus ja häiritsevä epätieteellisyys, lopun kirkko alistaa maallisen lainsäädännön armoille. Jos maallinen laki on ristiriidassa Raamatun kanssa, silloin Raamatun tulkintaa pitää muuttaa.

Tämän "siivoamisprosessin" jälkeen Raamatusta on jäljellä vain tyhjät kannet.

Kirkko tarjoaa Raamatun tyhjiksi jääneiden kansien väliin kreikkalaiseen filosofiaan perustuvaa yleishumanismia kutsuen sitä kirkon perinnöksi. Jostain syystä tällä kohtaa kirkkoa ajaa sammutetuin lyhdyin: se ei koskaan täsmennä, mitä tuo perintö tarkoittaa.

Suomessa kirkon jäseniä taitaa vieläkin olla noin 80 prosenttia kansasta. Tästä kristikansasta vain murto-osa (ehkä 5 - 10 prosenttia) pitää Raamattua (sen alkuperäistä sisältöä) auktoriteettinaan. Tämä epäkiitollinen osa jää lahkoille ja herätysliikkeille.

Olisikohan kirkon jo aika kirkastaa lyhtynsä ja kertoa jäsenilleen, mihin se Raamatun sijasta oikeasti uskoo? Ihan kuluttajansuojan hengessä?

Kun nyt kirkko on ryhtynyt aktiiviseksi toimijaksi sosiaalipalvelujen tuottajien markkinoille.