Useimmilla lienee se käsitys, että kehitysapua annetaan köyhille kansoille hyvästä sydämestä - epäitsekkäästi. Kyllä sitäkin tapahtuu, mutta ... pari muistoa historiasta - ei niin kovin kaukaa.
Suomesta vietiin Afrikkaan kehitysapuna nelivetovalmetteja. Nämä traktorit olivat markkinoiden parhaitten joukossa tuohon aikaan. Laitteiden ympärille kehkeytyi massiivinen vienti- ja koulutusprojekti. Kun traktorit saatiin käyntiin, peltoa kääntyi mahtavaa vauhtia. Siitä otettiin valokuvat kehitysavun positiiviseen historiaan, jolla tietysti perusteltiin uusia mahtavia kehitysapuprojekteja.
Sen sijaan jätettiin kertomatta, että nuo kyseiset nelivetotraktorit olivat niin painavia, että ne pakkasivat pellot käyttökelvottomiksi. Lisäksi varaosien ja huolto-osaamisen puutteiden takia traktorit pysähtyivät ensimmäiseen vikaan. Sen jälkeen Afrikan luonto otti omansa. Hienot ja tietysti kalliit traktorit ruostuivat ongelmajätteenä pellon pientareella.
Nokia ja Ericsson ihan hyvän hyvyyttään osallistuivat kehitysapuprojekteihin, joilla parannettiin silloin muodissa olevan Afrikan telekommunikaatio-oloja. Viimeisintä huutoa olevat keskukset pystytettiin aavikolle. Henkilökunta koulutettiin mittavasti ymmärtämään keskusten hienouksia ja pitämään niistä huolta. Näille keskuksille kävi lähes samoin kuin traktoreille - hiekkaa rattaisiin ja käynti seis.
Kuka hyötyi näistä kehitysapuprojekteista? Todellisen hyödyn korjasi laitevalmistaja.
Kuinkas siinä niin pääsi käymään? Poliitikoilla ei ollut aitoa huolta kohdemaan kehityksestä. Ajatuksissa lähempänä oli oman maan teollisuuden tukeminen ja kilpailukyvyn lisääminen. - Ei se mikään huono motiivi ole.
Tuntuu vain falskilta, kun se kätketään hyväntekeväisyyden valepukuun.
Tällainen tekopyhyys rehoittaa muun muassa siitä syystä, että kehitysapu kuuluu tabujen joukkoon. Siitä saa keskustella tasan niin kauan, kun malttaa olla kritisoimatta mitään epäkohtaa. Paras keskustelun avaus kehitysapupiireissä on määrärahojen jatkuva kasvattaminen.
Se on jaloa, mutta myös tyhmää!
Nyt jo on riittävästi näyttöä siitä, että halvat, kohdemaan oloihin sopeutetut ratkaisut toimivat paremmin, kuin pönäkät, isolla rahalla ja massiivisilla ohjelmilla ajetut kehitysapuprojektit.
Indonesiaan lähetettiin kahdeksan modernia keskoskaappia. Kolme vuotta myöhemmin nuo kaapit olivat käyttökelvottomia. Tuossa kohteessa ratkaisu oli autonosista rakennetut keskoskaapit. Samoin nelivetovalmettien sijaan afrikkalaisten pelloille vietiin kevyitä vinssillä vedettäviä auroja. Johan toimi.
Kannatan lämpimästi kehitysapua. Minusta sitä saa ja pitääkin tehdä myös itsekkäistä motiiveista, koska toisen auttaminen tulee aikanaan myös omaksi hyväksi. Tätä ei saisi kehitysapuromantikkojen antaa sotkea. Aiheeseen sopii avoin ja kriittinen keskustelu motiiveista ja toimivista keinoista.
Sen sijaan suurten yrityksien voitontavoittelu istuu sovittamattoman huonosti kehitysapuympyröihin.
tiistai 26. huhtikuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti