Taivaassa ei anneta aplodeja ripille

Vanhoillislestadiolaisilla puhkesi mätäpaise. Herätyslikkeen oli pakko tunnustaa, että liikkeen piirissä oli hyväksikäytetty lapsia pitkään ja ainakin osa hyväksikäytöistä oli ns. julkisia salaisuuksia. Vanhoillislestadiolaiset on pieni herätysliike. Paljon suurempia mätäpaiseita on löytynyt valtavassa katolisessa kirkossa.

Pedofiileista osa oli saarnamiehiä ja pappeja. Syynä hyväksikäytön jatkumiseen oli käsitys ripistä. Pedofiilit tunnustivat syntinsä yksityisessä ripissä, he saivat pahat tekonsa anteeksi ja he saivat luvan jatkaa "parannuksen tekoaan" ilman seuraamuksia. Tunnetusti pedofiilit paranevat vain harvoin. Parantumattomat jatkoivat auktoriteettiasemansa väärinkäyttöä ja tuhosivat haavoittuvaisia lapsia.

Olen sitä mieltä, että taivaassa ei suinkaan taputeta käsiä tällaiselle menettelylle.

Useimmat meistä tietävät, kuinka vapauttavalta tuntuu tunnustaa jollekin pahat tekonsa. Kalvava syyllisyys vie voimavaroja ja kääntää näkökulman syylliseen itseensä. Pahan teon tunnustaminen vapauttaa voimavaroja nähdä oma teko muiden silmin ja myös antaa voimaa korjata tehtyjä virheitä. Tunnustamisen hyvät seuraukset on tunnustettu sekä hengellisessä että psykologisessa maailmassa.

Ripistä on muodostunut tuon hienon prosessin irvikuva.

Ripillä rikkonut yksilö saa vapautuksen teostaan ja hänen annetaan jatkaa "kilvoitteluaan" yksin. Ripittäytyjä ei joudu vastuuseen teostaan eikä hänen pahojen tekojensa kohteita edes ajatella. Joskus ripillä suojataan myös ihmisten rakenteita, kuten katolista kirkkoa tai jotain herätysliikettä. Menettely on julma sekä ripittäytyjän että rikoksen kohteen kannalta.

Ripittäytyjä, joka anteeksisaamisen jälkeen jatkaa hyväksikäyttöään, ei suinkaan ole matkalla taivaaseen, vaan siihen toiseen paikkaan. Luther - monessa asiassa kyseenalainenkin auktoriteetti - sanoi osuvasti, että erehtyminen on inhimillistä, erehdyksen jatkaminen perkeleellistä. Lapsiin sekaantujista Raamattu ohjeistaa vielä suorasukaisemmin: parempi olisi laittaa heille myllynkivi kaulaan ja upottaa meren syvyyksiin.

Raamatun opetuksissa on aina yksi punainen lanka: vastuullinen elämän suojelu. Elämän suojelu ei ole yksilölaji.

Tarkoituksena ei ole päästää yksilöä pälkähästä, vaan hoitaa yhteisöä. Ripissä julistettu anteeksianto ei merkitse vapautumista vastuusta. Pahan teon maalliset seuraukset tulee kantaa ja myös koettaa lievittää pahan teon seurauksia.

Hengellisten liikkeiden olisi hyvä miettiä sisällään, suojelevatko he rippikäsityksellään elämän sijasta saarnamiestä tai oppinsa ja liikkkensä uskottavuutta . Samoin olisi syytä miettiä seksuaaliopetuksen toimivuutta.

Tiesitkö, että katolisen kirkon selibaattioppiin löytyy hyvin maallinen peruste? Jos pappi ei mene naimisiin, hänellä ei ole perillisiä. Katolista kirkkoa ei häiritse pappien äpärät niin kauan kuin niistä ei puhuta ja pappien perinnöt kotiutuvat hyvin rikkaan kirkon holveihin.