Askel ulos yhden totuuden diktatuurista

Katselimme eduskuntavaalit netin kautta Amsterdamissa hotellihuoneessa. Onneksi katsoimme, sillä näillä vaaleilla oli pitkästä aikaa viihdearvoa. En ihmetellyt perussuomalaisten vaalivoittoa. Persuille kanavoitui se kritiikki, jota omassa "vanhassa" puolueessa ei saanut esittää. Kulttuurissamme on jotain outoa, demokratialle vierasta vaihtoehdottomuutta, koska esille mahtuu vain yksi totuus ja muu ajattelu on hölmöä populismia.

Tällainen malli on tyypillistä diktatuureille.

Jostain syystä suomalainen toimittajakunta haluaa miellyttää vallitsevaa ajattelua ja istuvaa johtoa. Politiikan vahtikoirana itseään pitävä media on kyllä politiikan sylikoira. Pienellä rapsutuksella uutisiin tulee vain "vastuullista poliittista tekstiä" ja talouden lainalaisuuksien ymmärtämistä. Tarvittaessa media (esimerkiksi HS) järjestää valtapuolueita tukevia gallup-tuloksiakin.

Jos joku vielä muistaa, EU:hun meno sai vain niukan puoltolauseen kansanäänestyksessä. Tuo hiukan yli 50% äänistä ei tarkoittanut silloinkaan, että yli puolet kansasta olisi ollut EU:hun liittymisen kannalla. Se tarkoitti, että noin puolet niistä, joilla oli valmis kanta asiaan, kannatti sitä. Todellisuudessa Euroopan Unionin liittyminen tapahtui noin 30 prosentin kannatuksella. Sen jälkeen, kun käytännössä on osoittautunut, että EU:n hieno idologia ja arvot ovat paperia ja että EU on valmis poikkeamaan yhteisistä säännöistä, silloin kun se suuremmille jäsenmaille sopii, lopullekin Suomen kansasta on alkanut kristallisoitua oma kanta.

Koska kriittisyys on populismia vanhoissa puolueissa, kansa äänesti jaloillaan ja siirtyi perussuomalaisiin.

En pelkää persujen vaalivoiton jälkeistä elämää Suomessa. Onhan perussuomalaiset vasta kolmanneksi suurin puolue. On todella kokoomuksen ja demarien aliarviointia hehkuttaa persujen uhkaa. Ottaen vielä huomioon, että Soinin johtaman puolue käyttäytyy maltillisesti eikä suvaitse rasismia yms hörhöilyä.

Minua vaalituloksessa pelottaa kokoomuksen vaalivoitto.

Haluaako Suomen kansa todellakin jatkaa jo Lipposen aikana aloitetettua Thatcherismin linjaa, jolla vauraita hyysätään uskossa, että kyllä sieltä sitten valuu hyvinvointia köyhemmillekin. Missään päin maailmaa, tämä teoria ei ole osoittautunut todeksi. Sen sijaan on näkynyt selvästi tuloerojen kasvu ja eriarvoistuminen.

Eilen tutkija sanoi televisiossa, että politiikka on palannut politiikkaan. Hyvä niin.

Poliitikkojen saappaissa on nähty jo liikaa vastuusta ryppyotsaisia kamreereja.