Sunnuntain 6.3.2011 Turun Sanomissa Alakerta-artikkelissa Kimmo Alajoutsijärvi, Oulun yliopiston taloustieteellisen tiedekunnan dekaani, kirjoitteli siteerattavan hyviä ajatuksia.
Alajoutsijärvi analysoi artikkelissaan Lehman Brothers’ n konkurssin opetuksia.
Lehman Brothersia johti Richard Fuld. Hän oli ollut loistava asiantuntija /treidaaja), josta tuli organisaatiolleen toxic boss eli myrkyllinen johtaja. Myrkyllisyys perustui öykkärimäiseen ja narsistiseen käytökseen. Hän ei antanut alaisilleen juuri minkäänlaista arvoa. Kun konkurssin jälkeen Fuld joutui kongressin kuultavaksi, hän sai vielä lisänimen “not my fault” Fuld.
Fuld kaihtoi vastuuta, mutta niin tuntui tekevän koko organisaatio. Negatiiviset teot ja niiden seuraukset olivat kyllä organisaatiossa tiedossa, mutta niihin ei puututtu tai niitä jopa peiteltiin. Suurin syy tähän oli moraalikadon lisäksi käytetty bonus-systeemi.
Kannustejärjestelmä oli hyvin bonus-painotteinen. Bonuksilla kannustettiin riskinottoa ja lyhyen tähtäyksen (kuukausien) voittoihin. Riskien realisoitumisesta ei rangaistu.
Näihin kannustejärjestelmiin liittyi lainojen arvopaperistaminen, jolla laina paketoitiin heti rahaksi muutettavaksi omaisuudeksi. Finanssiprosessi irtosi reaalitaloudesta. Seurauksena oli huikea kupla.
Erikoisesti pidän Alajoutsijärven loppukaneetista:
“Keskimäärin ja varsinkin pitkällä aikavälillä ihmiset ja organisaatiot tuppaavat käyttäytymään niin kuin niiden kannustejärjestelmät suosittavat. Jos kannustejärjestelmä ruokkii moraalikatoa, yritys on tuhon oma ennemmin tai myöhemmin.”
Poikkeuksellisesti olen referoinut alkuperäistä artikkelia lähes sanatarkasti. Syynä voisi olla esimerkiksi se, että löydän näitä ajatuksia myös aikaisemmista artikkeleistani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti