Eilisen tiedon mukaan suurin osa suomalaisista ei tiedä, mitkä puolueet ovat hallituksessa. Kumpiko on kyseessä:
Kansan tyhmyys vai poliitikkojen saamattomuus?
Millä poliitikot ovat ansainneet alhaisen arvostuksensa? Ovathan poliitikot tehneet kaikkensa miellyttääkseen äänestäjiään. He ovat avanneet vaatekaappinsa, heidän vaalirahoituksensa on pengottu perinpohjin ja heillä on bloginsa, jossa he yksimielisesti kertovat kuinka hyviä he ovat. Poliittista suuntausta ja mielipidettäkin on vaihdettu aina seuraaviin vaaleihin sopivaksi. Eikö tälle kansalle mikään kelpaa?
Anteeksi sananvalintani, mutta kun se on niin osuva. Poliitikot sortuvat perseen nuolemiseen!
EU politiikassa kaikki kaikessa on pääsy vallan ytimiin. Käytännössä se tarkoittaa, että Lipponen, Vanhanen, Katainen pääsivät samaan "luokkakuvaan" isompien ja merkittävämpien valtamaiden (Saksa, Ranska, Englanti) kanssa. Oliko heillä noissa vallan ytimissä sananvaltaa? Miksi olisi ollut?
Pientä, kilttiä nettomaksajaa tarvitaan vain isoisten päätöksien kiilapojaksi.
Jos olisi näyttöä siitä, että suomalaiset poliitikot olisivat edes yrittäneet ajaneet EU:ssa suomalaisten etua, arvostus voisi olla toisenlainen. Yrityksestä on luovuttu epärelistisena. Tilalle on omaksuttu höttöinen ideologia yhdestä, yhteisestä Euroopasta. Miksi muut EU-valtiot eivät usko tuohon sumutukseen? Ehkä puheissa, mutta ei käytännön toimissa.
Poliitikkojen ainoa EU-valttikortti tällä hetkellä on alhainen asuntolainojen korkotaso. Jos siihen muka koskettaisiin, kasvu pysähtyisi ja sehän olisi poliitikon katastrofi. Alhainen korkotaso ja kasvu on saatu useamman syklin ajan aikaiseksi puhaltamalla ilmaa mm. asuntojen rahoitukseen. Kasvu on perustunut lähinnä pankkiireja ja investointipankkeja suosivaan "epärealismiin". Kun kaikkia tekijöitä ja riskejä ei oteta huomioon korkotasossa, kasvu kiihtyy. Kanilaumaa muistuttava pörssi kiihdyttää epärealistista kasvua. Kasvava tuotanto taas tuottaa nopeasti rikki menevää konetta kaatopaikoille tai sitten asumiskelvottomia asuntoja. Tästä hyötyvät tietysti pankkiirit. Kun kupla puhkeaa, siitä hyötyvät taas pankkiirit, koska viulut maksaa veronmaksajat poliitikkojen avustuksella.
Poliitikkojen itse valitsemana tehtävänä on rauhoittaa markkinat ja saada kansalaiset rauhallisesti maksamaan muiden aiheuttamat kulut ml. pankkiirien bonukset.
Samoin USA-vetoista Natoa halutaan mielistellä rauhankumppanuudella, armeijan kaluston sovittamisella Naton tarpeisiin, suomalaisten sotilaiden lähettämisellä Afganistaniin sotimaan amerikkalaisten sotaa ja kohta me suomalaiset kelpaamme pommittamaan libyalaisia - siinä roolissa, ettei kaikki rapa mene "isojen" valtioiden piikkiin.
Kaikki tämä, jotta Nato suhtautuisi suopeasti Suomeen - tai vain sen johtaviin poliitikkoihin.
Kotimaassa (myös laajemminkin) poliitikot ovat suostuneet vapaaehtoisesti kansainvälisen talouden juoksupojiksi. Koska markkinavoimille ei voi mitään, niitä pitää lepyttää! Lepyttäminen tapahtuu parhaiten siirtämällä kansalaisten etuja yrityksille. Suomen kilpailukyky tarkoittaa sitä, että yrityksien elämä tehdään mahdollisimman helpoksi (kansalaisten kustannuksella) ja odotetaan sitten, että hyvinvointia joskus valuu myös kansalaisille. Näinhän ei käy. Miksi kävisi? Jos markkinavoimilla on kaikki valta, miksi ne jakaisivat vallalla keräämäänsä hyötyä?
Hollannissa on vapautettu huumepolitiikkaa. Syynä ei suinkaan ollut usko vapaan huumepolitiikan hyötyihin, vaan tappion myöntäminen. Hollannin resurssit eivät enää riittäneet huumerikollisten kurissa pitämiseen. Vapauttamisessa tehtiin pakosta hyve. Jotkut piirit vielä kuvittelevat, että siinä olisi huumepolitiikan mallimaa myös Suomelle.
Romantiikka on hieno asia ihmissuhteissa. Politiikassa se johtaa katastrofeihin.
Suomalaiset poliitikot ovat luovuttaneet vastuutaan ja päätöksentekovaltaansa "isommille toimijoille". Turha kuvitella, että siitä seuraisi arvostus. Sivuroolin esittäjä saa aina pienemmät aplodit, varsinkin jos roolin näyttelee epäuskottavasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti