Huomasin, että pääministeri Kiviniemen selvittyä hyvin saksankielellä valtiovierailullaan, tunsin myötäylpeyttä. Olen ns. “pitkän saksan” lukija ja vielä 70-luvulla puhuin sujuvaa saksaa.
Kuulun niihin, jotka hehkuttavat vieraiden kielten ja kulttuurien osaamisen hyödyllisyyttä. Pienen maan kansalaisena en pärjää äidinkielelläni, vaan minun on hyvä opetella muitakin kieliä.
Opettelin kohtuullisen englannin kielen taitoni vasta aikuisiällä ja yksi harvoja asioita, joita harmittelen elämässäni, on myöhäinen herääminen englannin kielen opetteluun. “Bad english”, vain sattuu olemaan nykymaailman latina. Sitä osataan lähes joka puolella maailmaa – edes kohtuullisesti.
Tästä voi tehdä sen rationaalisen johtopäätöksen, että pienen maan koululaitoksen kannattaa opettaa lapsille ensimmäisenä vieraana kielenä kieli, joka on mahdollisimman yleinen ja hyödyllinen työkäytössä.
Näin saadaan mahdollisimman laaja vieraan kielen hyöty mahdollisimman monelle. Eikös tämä ole demokraattinen periaate?
Toinen kansainvälisissä työsuhteissani oppimani viisaus oli: “neuvottele kielellä, joka ei ole kummankaan osapuolen äidinkieli”. Jos erehdyin neuvottelemaan kouluruotsillani ruotsalaisten kanssa, leimauduin tyhmemmäksi kuin olin, vain kielitaitoni vuoksi. Jäin auttamatta alakynteen neuvotteluissa.
Tästä voi tehdä toisen johtopäätöksen. Standardi, molemmille neuvotteluosapuolille yhteinen vieras kieli vähentää kielen aiheuttamia häiriöitä viestinnässä ja tasapuolistaa neuvottelua.
Sen jälkeen, kun koululaitos (rationaalisesti) alkaa kouluttaa ensimmäiseksi vieraaksi kieleksi englantia, on aika miettiä seuraavan vieraan kielen valintaa. Jos jatketaan rationaalista ajattelua, toinen vieras kieli olisi joko venäjä, saksa, ranska tai espanja. Näillä kielialueilla arvostetaan suuresti kansallisen kielen osaamista. Ruotsi puuttuu tästä joukosta? Syy on selvä: ruotsalaiset osaavat englantia suomalaisiakin paremmin. Heille ruotsin kielen osaamattomuutesi ei ole mikään ongelma.
Tähän loppuu blogini rationaalinen osuus. Seuraavaksi pari kannanottoa “pakkoruotsista” käytävään keskusteluun.
Entä perustuslain määrittelemä kaksikielisyys? Tähän pitää vastata kysymyksellä. Onko suomenruotsalaisten kielisuojalla suurempi perustuslaillinen turva kuin valtion itsenäisyydellä (EU), presidentin valtaoikeuksilla (EU) tai itsenäisellä rahapolitiikalla (EMU, EURO)? - Perustuslakia muutetaan silloin tällöin ympäristön kehityksen sitä vaatiessa.
Entä ruotsalaisten tai ruotsinkielisten hyvät teot historiassa? En väheksy ruotsinkielisten merkitystä Suomen historiassa enkä nykypäivässä. Heidän panoksensa on ollut merkittävä. Se ei kuitenkaan oikeuta ylivertaisia etuuksia valtaväestöön nähden tulevaisuudessa.
Entä Skandinavia merkittävänä markkina-alueena? Ne yritykset, joilla on toimintaa Skandinaviassa, saavat kyllä rekrytoitua riittävästi kieltä osaavia vapaaehtoisuuden pohjaltakin. Ellei tähän usko, silloin olettaa suomalaisten olevan tyhmiä. Suomalaisten suhde Venäjään on ollut sotien vuoksi traumaattinen, mutta silti venäjän kielen harrastus kasvaa koko ajan. Ellette usko, ajakaa motaria Helsingistä Imatralle.
Onko suomalaisille haittaa siitä, että ne oppivat ruotsia? Taas on pakko tehdä vastakysymyksiä: onko viiden prosentin ruotsinkieliselle vähemmistölle haittaa , jos he oppivat suomen kielen? Onko vähemmistön edut jostain syystä arvokkaampia kuin enemmistön?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti