Juniori seniorin esimiehenä

Tämä alkaa olla Suomessa aika yleinen asetelma.

Meillä arvostetaan koulutusta enemmän kuin kokemusta.

Muistan hyvin oman työurani alkuajat. Ensimmäisten viikkojen jälkeen olin vakuuttunut, että minä olen fiksu ja ja nuo työelämässä pitempään nyhjänneet eivät tiedä mitään. Kului muutama kuukausi ja törmäsin lukuisiin käytännön ongelmiin. Puseroon ui tunne, että minä en tiedä mitään ja nuo töissä pitkään olleet konkarit osaavat kaiken. Kun muutama vuosi oli kulunut, asetelma oli tasapainottunut: huomasin, että minulla edelleenkin oli joitain vahvoja koulutuksesta omaksuttuja taitoja ja toisaalta noilla vanhoilla konkareilla oli sellaista kokemuksellista selkeäjärkisyyttä, joka itseltäni puuttui.

Minusta on hyvä ja luonnollista, että nuoret tuovat organisaatioon uusia tuulia. He ovat koulusta imuroineet uusimmat opit ja heitä ei rasita vanhojen huonojen oppien haamut. Nuorten kuuluu olla innokkaita ja idealistisia. Jos taas nuo nuoret hirvet sortuvat ylimielisyyteen, silloin organisaatio menettää paljon.

Nuori, fiksu johtaja. Tässä muutama vinkki, mitä välttää seniorien esimiehenä:

• Sinun ei tarvitse puhua hidastellen eikä kovemmalla äänellä vanhemmille työntekijöille
• Kaikkia vierasperäisiä sanoja ei tarvitse kääntää suomeksi
• Oman professorin kehuminen ei vakuuta senioreja, varsinkaan, jos ko. proffat eivät ole olleet päivääkään työelämässä
• Työpäiviesi pituudella kehuminen ei tee vaikutusta, jos et ole sen tehokkaampi kuin normaalia työpäivää tekevä seniori.

Nuori, fiksu johtaja. Tässä muutama vinkki, joita voisit käyttää seniorien esimiehenä:

• Kun aloitat (sinulle uutta) strategista hanketta, voisit kysyä senioreilta, onko jotain samankaltaista tapahtunut organisaation historiassa. Mikä niissä on usein mennyt pieleen ja mikä on ollut onnistumisien taustalla?
• Kun sinulla on laaja, monimutkainen ongelma ratkaistavanasi, pyydä senioria jäsentelemään se – etsimään olennaiset ratkaisut.
• Kun suunnittelemasi muutos sotkee monen sidosryhmän elämää, kysy senioreilta, kuinka asia tulisi näille sidosryhmille esittää. Miten muutos etenisi helpoiten tässä organisaatiokulttuurissa?

Hullut vie taloa eteenpäin ja viisaat yrittää pitää sen pystyssä! Tuon vanhan viisauden voisi soveltaa tämän artikkelin aiheeseen: nuoret kehittävät organisaatiota eteenpäin ja seniorit yrittävät pitää sen silti toimivana.

Sääli, miten huonosti suomalaisissa organisaatioissa osataan hyödyntää organisaation oppimista ja senioreille kertyvää kokemusta. Tosiasia on, että nuorelle esimiehelle uusi ja ainutlaatuinen kehityshanke on tapahtunut seniorin työuralla monta kertaa (eri nimikkeillä tosin).

Vain hölmö tekee virheitä, joita kokemuksen perusteella voisi helposti välttää ja vain hölmö jättää käyttämättä viisauden, joka organisaatioon on jo ehtinyt kerääntyä.