Sauli Niinistö opasti nuorempia presidenttiehdokkaita olemaan realisti ja kertomaan äänestäjille myös epämiellyttäviä totuuksia. Saulin lisäksi Koivisto on vakuuttanut pessimismillään, samoin Iiro Viinasta uskottiin hänen tummanharmaan tulevaisuususkonsa vuoksi.
Niinistön ajatuksen takana lienee riskin otto. Jos pyrkii vain miellyttämään äänestäjiä, silloin kadottaa uskottavuutensa.
Huonointa riskien hallintaa on välttää kaikkia riskejä.
Tässä tilanteessa ovat kaikki isommat puolueet tällä hetkellä. Ideologian on korvannut halu selvitä seuraavasta gallupista tai vaaleista kuivin jaloin. Poliitikon halu edistää omaa poliittista uraansa on päällimmäisenä ja yhteisten etujen ajaminen on vain väline tuossa jalossa pyrkimyksessä. Sitten vielä ihmetellään, että politiikka ei kiinnosta.
Jani Sievisellä on poliitikkojen ydinosaaminen hallussaan – pysyy pinnalla pitkään.
Toisaalta, onko vain pessimismi Ylen arvostettu Sailas on kertonut samaa viestiä sekä nousu- että laskusuhdanteissa. Naama vakavana hän on todennut Suomen kansan elävän yli varojensa ja että etujen nipistyksiin on pakko mennä. Sokea kana löytää ehkä joskus jyvänsä.
Jos ainoa viisaus liittyy huonon politiikan seurauksien mielikuvituksettomaan jälkihoitoon, onko kyseessä viisaus ollenkaan?
Brittiläisen arvostetun analyysiyhtiön, Capital Economicsin mukaan rahaliitto EMU ja euro tuskin pysyvät koossa viittä vuotta pitempää. Saman lähteen mukaan rahaliiton loppu olisi euromaiden nopein ja kivuttomin tie talouskriisistä uuteen kasvuun.
Milloinkahan suomalainen poliitikko tekee välttämättömyydestä hyveen ja alkaa julistaa tätä tulevaisuuden realismia kansalle?
Soinille olisi hyvä saada kilpailija.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti