Osallistuin vuosia sitten firman tarjoamaan sisäiseen liikkeenjohdon koulutukseen. Tälle eka seminaarille oli valittu potentiaalisia tulevaisuuden johtajia. Pörssiin meno kiilsi johdon silmissä ja tarkoituksena oli laventaa johtoryhmän rohkeaa asennetta ja ymmärrystä seuraajien sukupolveen.
Seminaarilla oli hyvät (yleensä) ulkomaiset opettajat, hyvätasoinen hotelliympäristö sekä kiitettävän monipuolinen virkistyspuoli. Seminaarin vetäjistä muistan parhaiten Lasse Kivikon, joka teki minuun pysyvän, positiivisen vaikutelman.
Olin itse hyvin motivoitunut seminaarista. Oli mukava oppia uutta ja tuulettaa fiksussa porukassa ajatuksiaan. Kuitenkin seminaari herätti jo silloin ristiriitaisia ajatuksia. – Vielä enemmän vuosien jälkeen.
Opettajat opettivat tuoreita ja viisaita uusia oppeja, mutta vain harva johtoryhmän jäsenistä todella sovelsi noita oppeja.
He nyökyttelivät kyllä luokassa mentorin roolissa, mutta arki oli toista.
Seminaarin aikana tehtiin ryhmissä projektitöitä, joita kyllä päättäjäisissä kehuttiin ja palkittiin, mutta nekään eivät siirtyneet käytäntöön. Jälkeenpäin nähtynä osa noista projektitöistä oli suorastaan pelottavan profetiallisia. Niitä olisi kannattanut jotenkin ottaa huomioon.
Itsekin yritin siirtää seminaarioppeja käytäntöön, mutta kuten arvata saattaa, pehmeä patja otti ensin kaiken “teorian” hymyillen vastaan ja sitten ponnautti sen määrätietoisesti kotipesän ulkopuolelle.
Ehkä hämmästyttävin havainto oli, että suurin osa noista seminaarivälkyistä oli viidessä vuodessa siirtynyt jonkun toisen työnantajan palvelukseen. Osa lähti itse ja osa joutui lähtemään saneerauksissa. Kyseessä oli siis hyvin valikoitunut potentiaalisten johtajien “kykyryhmä”. Tätä havaintoa vahvistaa eMBAsta kuulemani tilastofakta. Noin 40 prosenttia eMBA-tutkinnon läpäisseistä vaihtaa välittömästi työpaikkaa.
Johtopäätös näyttää olevan, että yksilön kannattaa osallistua yrityksen tarjoamaan hyvätasoiseen koulutukseen. Se antaa potentiaalisia valmiuksia ja itseluottamusta koetella siipiään, jossain muualla, jos omassa organisaatiossa ei ole tilaa “kasvaneelle kyvykkyydelle ja egolle”.
Miksi organisaatio sitten tarjoaa ja maksaa tällaista kallista “ulosheittokoulutusta”?
En tiedä. Ehkä se on joku rituaali. Kuvitellaan, että ostamalla tällainen täsmäpalvelu, saadaan tulevaisuuden johdon rekrytointi hoidettua. Tai ehkä se on tärkeää yrityskuvan kannalta?
Luulisi, että helpompia, halvempia ja tehokkaampiakin konsteja löytyisi? Jos pysähtyisi ajattelemaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti