i-sukupolvi on erilainen

I-sukupolvella tarkoitetaan useampaa vuoden 1979 jälkeen syntynyttä sukupolvea. Yhteistä heille on, että he ovat sopeutuneet hyvin tähän muuttuvaan maailmaan, jota leimaa internet ja matkaviestimet. Heille Facebook, YouTube ja Twitter ovat elämäntapa.

Väitän, että i-sukupolvi ei tyydy vain haastamaan nykyistä tulosjohtamista. Se muuttaa johtamisen täysin.

• i-sukupolvi on tottunut hankkimaan ja prosessoimaan tietoa globaalisti. Johdolla ei enää ole paremman ja ylemmän tiedon monopolia.
• Koska usko ylempään tietoon on horjunut, i-sukupolvi alistuu huonosti auktoriteetteihin. Organisaatiossa hän ei enää ole pelkkä johdon asettamien tavoitteiden toteuttaja, vaan hänellä on oma tahto ja näkemys asioista.
• Samoin työhön liittyvät viralliset, mekaaniset rajat aiheuttavat ristiriitoja. Miksi i-sukupolven edustaja ei voisi viestiä  kilpailijan palveluksessa olevan kaverinsa kanssa, miksi hän ei voisi tulla töihin yöaikaan tai miksi hänen ylipäätään pitäisi lähteä kotisohvalta liikkeelle, kun hänella on super-laajakaista? Miksi pitäisi tulla joka päivä töihin, kun ei aina huvita?
• Sosiaalinen media monine välineineen mahdollistaa helpon ajatuksien vaihdon laajojen verkostojen kanssa. Samoin hän voi kuulua useampaan sosiaaliseen yhteisöön.  Suuri ero verrattuna hänen isoisänsä, joka kävi kirkonkylän sahalla töissä, tapasi vapaa-aikanaan työkavereitaan ja laittoi – jos rahat riitti – lapset herrain kouluun oppiin.
• i-sukupolvi on syntynyt aineellisen hyvinvoinnin keskelle. Raha ei enää ole ainoa toimintaa aktivoiva ajuri. Sen tilalle on tulossa itsensä toteuttaminen. i-sukupolven edustaja haluaa viihtyä työssään ja kokea vaikuttavansa asioihin.
• i-sukupolven edustajat ovat tottuneet saamaan aineelliset asiat itsestään selvinä ja he ovat tottuneet saamaan lähes aina tahtonsa läpi. Jos näin ei käy, i-sukupolven edustaja turhautuu ja vaihtaa työpaikkaa. Työntekijät eivät enää ole arkaa ja oloihinsa sopeutuvaa karjaa.
• i-sukupolvi on tottunut keräämään ja käsittelemään tietoa nopeasti. Tästä seuraa, että he tekevät myös johtopäätöksiä nopeasti ja itsenäisesti. He eivät malta odottaa vuosittain tapahtuvaa epämääräistä tuloskeskustelua, jossa heille vyörytetään uusi hajuton, mauton ja väritön palanen organisaation tulostavoitteista. i-sukupolven edustaja on malttamaton ja haluaa reagoida välittömästi. “Just do it!”

Odotan mielenkiinnolla uudenlaisen johtamisen organisaatioita, joissa i-sukupolven tietämyksen määrä, muutosnopeus ja –halukkuus sekä vaikuttamisen halu osataan ottaa käyttöön.

Sellaista organisaatiota ei enää johtajat johda.