Singaporen kaupunkivaltiossa käyneet muistavat katujen, kauppojen, hotellien ja käymälöiden siisteyden. Kaikki on puhdasta ja siistiä – isojen sakkojen uhalla. Turisteille kerrotaan “hauska” yksityiskohta siisteyspoliiseista. Jos WC:n jättää vetämättä, voi saada sakot.
Singapore on saarivaltio, jossa viisi miljoonaa ihmistä asuu hyvin pienellä alueella. Yhteiskunnan toimivuus edellyttää tiukkoja sääntöjä, joiden noudattaminen taas vaatii tiukkaa kontrollia. Valvontakameroita on ilmeisesti kaikkialla.
Moottoriteillä on tietullit. Niitä ei tarvitse maksaa teiden porteilla, koska jokaisessa autossa on älykortti. Kätevää. Älykortin perusteella autojen teiden ja parkkialueiden käyttö on Systeemin kontrollissa. Samoin kun kuljettajan liikkuminen – reitit ja ajankohdat.
Suurin osa kansasta tekee työtä valtion yhtiöissä ja asuu valtion omistamissa asunnoissa. Työntekijän vastuu saattaa olla joskus äärimmäinen. Noin kymmenen vuotta sitten Singaporen lentokentällä sattui tuhoisa lento-onnettomuus. Syyllisiksi osoittautuneet lentäjät saivat rangaistuksensa: heidät teloitettiin.
Kansalaisilla ei ole valtiota, vaan valtio omistaa kansalaisensa. Singaporelaisilla ei ole kansalaisoikeuksia, mutta heillä on velvollisuuksia yrityksien työntekijöiden tapaan.
Singaporen kilpailukykyä kadehditaan laajasti. Sehän on liberaalin talouspolitiikan edustajien märkä päiväuni. Kansalaiset tekevät kiltisti työtään eivätkä sorru pullikoimaan tai vaatimaan oikeuksiaan.
Oletko huomannut, että meidänkin “valtionhoitajapuolueemme” ovat alkaneet puhua lähes puhtaasti yrityksien ja konsernien terminologialla. Heidän ykkösmurheensa on markkinavoimien lepyttäminen. Heitä kiinnostaa kilpailukykymme ja kuinka investoijat näkevät Suomen – onko se tarpeeksi kiinnostava investointikohde. Kiinnostavuus tarkoittaa mahdollisimman helppoa, riskitöntä, nopeaa ja suurta nettovoittoa sijoittajalle.
Taustalla on “hyvinvointiteoria”, jonka mukaan yrityksien saavutettua suuria voittoja, siitä valuu hyvinvointia myös köyhemmille ja heikommille.
Hyvä teoria, jota empiirinen evidenssi = arkielämä vetelee kovin korville.
Yrityksien supervoitot eivät ole valuneet mihinkään. Seurauksena on ollut aina ja yksiselitteisesti tuloerojen kasvu. Enää ei ole tärkeää, miten lapset, vanhukset tai köyhät pärjäävät. Nyt on tärkeä miettiä, miten heidän aiheuttamansa kustannusrasite saadaan minimoitua kilpailukyvyn nimissä, jotta “vahvat” saisivat yhä kasvavan osuuden hyvinvoinnista.
Persujen kasvava kannatus ilmaisee kaipausta – ei takaisin Kekkosen keisari-aikaan – vaan takaisin kansallisvaltioon, jossa jokaisella kansalaisella oli itseisarvo.
Globaalin talouden kannattajat väittävät tätä utopiaksi. Minusta se on pienempi utopia, kuin toimivat kansainväliset markkinat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti