Politiikan tutkijat (miksei muutkin viisaat) ihmettelevät kuorossa perussuomalaisten hyvää ja pitkään jatkunutta menestystä vaaliennusteissa. Syiksi hyvään menestykseen on tarjottu kahta seikkaa:
- Timo Soini osaa puhua populistisesti kansan kielellä ja
- Perussuomalaisilla ei ole kiinteää ohjelmaa
Jos tämä on parasta, mihin politiikan tutkijat pystyvät, he ovat ilmeisesti samalla tasolla kuin pörssianalyytikot.
Tutkimuksen mukaan marakatit ennustavat pörssikurssien kehitystä yhtä luotettavasti kuin koulutetut ja hyvin palkatut analyytikot.
Tulee mieleen vanha tarina miehestä, joka oli hauskan illan jälkeen tulossa kotiinsa. Hän hukkasi avaimensa ja epätoivoissaan pyöri lyhtypylvään ympärillä sitä etsien. Ohikulkeva auttavainen sielu halusi auttaa ja kysyi: “Tähänkö avaimesi pudotit”. “En, vaan tuonne parin metrin päähän, mutta siellä on liian pimeää etsiä!”.
Kun politiikan tutkija korostaa puheen ulkoasua ratkaisevana tekijänä, hän samalla ilmaisee uskonsa siihen, että politiikan sisältö ei merkitse mitään?
Tutkijat etsivät gallup-menestyksen syitä omalta mukavuusalueeltaan. He poissulkevat sen mahdollisuuden, että huomattava osa Suomen kansasta kokee tulleensa huijatuksi Euroopan Unioniin ja sen Euro-politiikkaan. He eivät myöskään ymmärrä “vastuullisten poliitikkojen” viestiä siitä, että kasvottomia markkinavoimia pitää vain lepytellä milloin vieraiden valtioiden tukemisella, milloin menoleikkauksilla ja milloin verojen korotuksilla. Aikoinaan kauniiksi maalailtu yhteinen Euro-alueen hyvinvointi onkin muuttunut pahoinvoinniksi ja vahvempien Euro-valtioiden etujen maksumiehen rooliksi.
Kansan tervettä järkeä (sisällön ymmärtämistä) aliarvioidaan raskaasti.
Entä politiikan tutkijoiden väite siitä, että Perussuomalaisilla ei ole ohjelmaa? Perussuomalaisten ja eräiden muidenkin pienpuolueiden viesti ja linja on ollut sama jo vuosia. Ne eivät ole muuttaneet ideologiaansa ja ohjelmaansa galluppien tai hallitusaseman mukaan. Suuret vanhat puolueet taas muuttavat ajatuksiaan vuosineljänneksittäin. Tai viimeistään silloin, kun hallituksesta tipahtaa oppositioon. Nyt nämä valtapuolueet, jotka yrittivät miellyttää kaikkia, kokevat uskottavuuskriisiä.
Suomalainen edelleenkin arvostaa suoraselkäisyyttä ja linjan pitämistä, silloinkin kun se ei miellytä enemmistöä.
Mauno Koiviston väitetään saaneen kannatusta pessimismillään ja menoleikkauksillaan. Tätä en usko. Syynä oli Koiviston rohkeus ajatella omilla aivoillaan piittaamatta häilyvästä yleisestä mielipiteestä. Hän otti tietoisen riskin, että hänen ajatuksiaan ei hyväksytä. Tällaista riskinottokykyä löytyy myös Timo Soinilta.
Toivoisin, että Perussuomalaisten kannatus realisoituisi vanhojen puolueiden moraalin ja ideologioiden tarkistuksena.
Olisi yleisemminkin syytä palata miettimään Suomen kansan hyvinvointia ja millaisella ideologialla sitä edistetään. Jos puolueet eivät ota riskiä esittää poikkeavaa politiikkaa, ne eivät myöskään erotu.
Suurin demokratian riski on riskitön puolueen ohjelma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti