Läpinäkyvyydestä parveen

Olen tainnut useammassakin blogissani perustella “läpinäkyvän” toiminnan hyötyjä. Transparenttius tarkoittaa päätöksien perusteiden kunnollista esittämistä; mitä päätöshetkellä ajateltiin, pelättiin, toivottiin ja uskottiin.

Kun päätöksen perusteistä käydään avoin keskustelu, perusteet dokumentoidaan huolella ja perusteiden kestävyyttä todellisessa elämässä seurataan, silloin organisaatio voi oppia ja sen avulla tehdä jatkossa parempia päätöksiä. Poliittiset, perusteiltaan “piilotetut” tai näennäiset perusteet eivät tätä mahdollista.

Monimutkaisessa ja nopeasti muuttuvassa maailmassa organisaation kyky monitoroida, oppia ja reagoida nopeasti on hengissä säilymisen ehto.

Lisäksi päätöksenteon läpinäkyvyys on osa päätöksentekijän oikeusturvaa. Tulevaisuutta miettiessä lauma (esimerkiksi johtoryhmä) näkee vain ruusunpunaisia mahdollisuuksia. Päätöksen mentyä pahasti mieleen lauma kertookin koko idean olleen toimitusjohtajan “päähänpinttymä”.  - Laumassa otetaan vastaan mielellään osa kunniasta, mutta oma vastuu epäonnistumisista haihtuu helposti.

Uskon, että lähes poikkeuksetta organisaatiot hyötyisivät läpinäkyvyyden lisäämisestä.

Jostain syystä transparenttiuden käsite on liitetty yleensä vain suurempiin, strategisiin päätöksiin. Ehkä taustalla on käytännön realiteetti: esihistoriallisilla välineillä ei kyetty jakamaan kaikista päätöksistä riittävästi tietoa ja piti keskittyä tärkeimpiin kohteisiin.

Nyt välineet mahdollistaisivat laajemmankin läpinäkyvyyden.

Ajatellaanpa lääkärien ja sairaanhoitajien ryhmää, joka tekee suurta leikkausta. Kaikki osallistujat tietävät lähtökohtatilanteen ja toivotun lopputuloksen. Heillä on selkeät roolit, joihin sisältyy omat vastuut ja tehtävät. Kukin ryhmän jäsen tekee omat havaintonsa leikkauksen etenemisestä ja reagoi itsenäisesti oman roolinsa puitteissa leikkauksen kehittymiseen. Jos tapahtuu jotain odottamatonta, ryhmän jäsenet inspiroivat uuden toimintamallin. Siihen ei tarvita monimutkaista tuloskeskusteluprosessia.

Tällaista toimintaa sanotaan holoptiiviseksi. Ryhmän jäsenillä on kollektiivinen mieli. Nykyiset mediat mahdollistaisivat holoptisen toiminnan tavallisemmissakin toiminnoissa, kuten esimerkiksi tuotesuunnittelussa ja asiakaspalvelussa.

Pahin este tällaiselle toiminnalle on tulosjohtamisella luodut rosteriset siilot, bunkkerit ja silmälaput.

Akateemisessa maailmassa  holoptiseen toimintaan liitetään uusi ryhmärakenne, parvi.  Itselleni parvesta tuli ensin mieleen parveke, joka ei ole haluttu assosiaatio. Ajattele mieluummin kalaparvea.

Yksilöt voivat itsenäisesti liittyä parveen ja poistua siitä, jos parvi ei miellytä. Parvi etsii soveltuvat menetelmät ja teknologiat kokeilemalla ja hylkäämällä toimimattomat.

Tällaista tapahtuu jo. Esimerkiksi eräät menestyksekkäät yritykset ovat luoneet nettiin tuotekehitysympäristöjä, joihin voi liittyä omien työntekijöiden lisäksi asiakkaat, partnerit tai vaikkapa kilpailijoiden työntekijät. Yhteisö houkuttelee aiheesta, ongelmasta, haasteesta kiinnostuneita yksilöitä ilman muuta palkintoa kuin onnistumisen ja löytämisen riemu.

Mielenkiintoista nähdä, milloin murtumaton muuri sortuu. En tarkoita Berliinin muuria enkä rautaesiriippua, koska ne ovat jo sortuneet. Tarkoitan tulosjohtamisen mekaanista, yhteisöä köyhdyttävää ja arvon muodostusta hidastavaa toimintamallia.

Johtajathan ovat viisaita eikä heidän tarvitse oppia mitään uutta, mutta johtajien ympärillä pyörii asiantuntijoita ja muita tyhjäntoimittajia, joilla olisi aikaa miettiä, mitä voisi tarkoittaa holoptinen toiminta, parvimainen rakenne ja solmutyöskentely.

Lisää näistä mielenkiintoisista käsitteistä löytyy esimerkiksi sivustosta avoin.org ja hakusanalla parvimainen rakenne.