sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Turhauttavaa tuomarointia

Raastuvanoikeus hylkäsi syytteet netissä tehdystä tappo- ja tuhotyöuhkaukset, koska uhkauksien tekijä oli kirjoittaessaan niitä kovin turhautunut.

Oikeuden viesti oli, että jos olen turhautunut, silloin voin esittää ministereille ja kansanedustajille tappouhkauksia!

Tappouhkaukset siis tuomitaan vain silloin, kun niiden esittäjä on tasapainoisessa tilassa – ehkä jopa hyvällä tuulella?! Anteeksi vain oikeuslaitoksen edustajat, mutta tuollainen toiminta tekee teistä pellejä ja laskee edustamanne laitoksen arvovaltaa.

Huom! Olen lievästi turhautunut.

Olen aikaisemminkin ihmetellyt turhautumisen mukanaan tuomaa lisenssiä tehdä pahojaan. Turhautunut koululainen saa haistatella opettajaansa, mutta opettaja tietysti ei voi vastata samalla mitalla. Jos neuvotteluihin haluton, mutta turhautunut pakolainen kiikuttaa itsemurhapommin kouluun tai lastentarhaan, siihen suhtaudutaan paljon ymmärtäväisemmin kuin jos samaisen ryhmän pommitehdas tuhotaan sotilaallisella täsmäiskulla. Jälkimmäinen on mielivaltaista voiman käyttöä?

Keittiöpsykologin kirjastosta löytyi ilmiölle seuraava selitys. Turhautuminen on lapsen reaktio. Yleensä lapselta vie aikansa oppia, että hän ei saa kaikkea mitä haluaa. Pettymyksiä seuraa raivonpuuska, joka menee yleensä vaurioitta ohi. Kyky oppia kestämään pettymyksiä on eräs tärkeimmistä aikuisuuden mittareista. Tuo taito opitaan, jos aikuiset ovat käsitelleet omat turhaumansa ja kestävät lapsen hetkelliset kiukuttelut. Vapaan kasvatuksen putkessa eläneet tuomarit eivät ilmeisestikään ole tätä tehneet.

Turhautuminen ei alenna vastuuta omista teoista. Eihän päihtymyskään sitä tee!

Vanhasen ja Kataisen kannalta tappouhkaus on yhtä vakava, esitti sen joku leikillään, tosissaan tai leikisti turhautuneena.

Nyt (vasemmistolaisuuden perinteiden mukaisesti) ymmärretään vain rikoksesta syytettyä. Vuosikymmeniä jatkettu opetus siitä, että rikollinen on yhteiskunnan uhri, kantaa hedelmää.

Rikoksen tekijää pyritään ymmärtämään ja pesemään vastuusta ja samalla rikoksen uhri unohdetaan.

– Turhauttavaa!

Ei kommentteja: