Perussuomalaiset ovat sotkeneet vanhojen puolueiden kuviot. Miten on mahdollista, että kansa ei ymmärrä kokoomuksen, keskustan ja demarien vastuunkantopolitiikkaa?
Millaista tuo vastuunkantopolitiikka sitten on ollut?
Poliittinen eliitti alkaa muistuttaa (häiritsevästi) yritysjohtajia.
Heidän mielestään:
- Omien päätöksien ongelmalliset seuraukset korjataan laittamalla kansalaiset (henkilöstö) maksumiehiksi. Päätöksentekijät eivät ole hukanneet yhteisön varoja, vaan kansa on elänyt yli varojensa?!
- Suomi tarvitsee kilpailukykyä. Poliittisen johdon mukaan ainoa tapa saavuttaa se takaisin, on alentaa kustannuksia, mikä tarkoittaa kansalaisten, työntekijöiden, eläkeläisten elintason laskua?!
- Keskustelu ongelmista ja mahdollisuuksista käydään kamreerikielellä: talous voi huonosti, kilpailukyky on laskenut, kasvu ei riitä maksamaan palkkoja tai eläkkeitä.
Nuo kolme edellä kirjoittamaani kohtaa ovat niin yleisiä ja niin kritiikittömästi toistettuja, että pidän sitä suuren luokan populismina.
Jos vastuullinen politiikka merkitsee globaalin talouden lepyttelemistä ja suostuttelemista investoimaan pikkuiseen Suomeen. Jos keskustelu käydään kansantalouden termein ilman arkielämän kytkentöjä ja termejä. Jos EU:n ideologinen onnistuminen ja menestys on tärkeämpää kuin oman maan kansalaisten hyvinvointi, silloin Suomeen syntyy poliittinen tyhjiö. Kansalainen miettii – onko minulla mitään muuta roolia, kuin aukaista rahakukkaroni yhä avonaisemmaksi?
Timo Soini on tehnyt Suomelle suuren palveluksen. Kansa, veronmaksajat, kansalaiset kaipaavat kamreerikielen vastapainoksi tunnetta ja poliittisen eliitin huonosti hallitsemia arki-ilmauksia. Tervetuloa takaisin poliittinen ilmaisu ja ideologia! Perussuomalaiset toimivat vallitsevan talouspolitiikkapopulismin vastavoimana.
Mikä tahansa muu ideologia kelpaa vastapainoksi nykyiselle kylmälle globaalin talouden populismin virtaukselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti