Minulla oli ihan toinen artikkelin aihe mielessä, mutta …
Valtakunnan “virallinen viisas”, Sauli Niinistö, uskalsi kritisoida EU:n tapaa hoitaa taloudellisia kriisejä. EU rikkoi Kreikkaa pelastaessaan omia periaatteitaan. Niinistöä huolettaa (aiheesta) onko jäsenvaltioiden piikki auki hoitamaan jatkossa väistämättä tulevat kurittomien valtioiden finanssikriisit. Itse asiassa Niinistö totesi useimpien jäsenvaltioiden piikin olevan jo täynnä. Niillä on niin paljon velkaa, että ne eivät enää kykene pelastamaan uusia kriisivaltioita.
On aika tehdä välttämättömyydestä hyve.
Selkeästi on nähtävissä, että nyt on lupa laajemminkin arvostella EU:n toimintaa tai pikemminkin toimimattomuutta. Vuosikymmeniä suuret puolueet onnistuivat blokkaamaan EU-kritiikin “epä-eurooppalaisena, sotahulluutena, nationalismina, epärealistisena, fasistisena populismina, yms”. Jostain syystä (?) media omaksui saman linjan?
Muissa EU-jäsenvaltioissa on osattu käydä jäsenyydestä huolimatta kriittistä keskustelua asioista.
Ikävästi tulee mieleen Neuvostoliiton valta-aika Suomessa, jolloin poliitikot ja media yhdessä huolehtivat siitä, että “rauhanomaista” itänaapuria ei kritisoitu. Kun neukkula romahti, poliitikot ja mediakin vapautuivat ajattelemaan omilla aivoillaan – tosin vain ohimenevän hetken.
EU:ssa esiintyvät epäkohdat eivät tule yllätyksenä. Nuo asiat ovat olleet ei-eliitin tiedossa jo kauan ennen EU:n perustamista. Heidät vain leimattiin systemaattisesti kyläpölhöiksi. Entä nyt? Suuri sopulilauma, joka hehkutti EU:n autuutta, olikin väärässä. Seuraako tästä hölmöksi leimattujen EU-kriitikkojen kunnian palautus?
Epäilen. Kaksi ihmisryhmää ei tee virheitä: poliitikot ja median edustajat.
Väärin ja väärään aikaa kritisoitu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti