Viimeiset vuosikymmenet johtamista on dominoinut tulosjohtamisen ajattelu. Tavoitteita vyörytetään mekaanisesti ylhäältä alas aina yksilöiden tasolle. Sen seurauksena organisaatio on fragmentoitunut, se on muuttunut yksilökeskeiseksi.
Kokonaisuus kärsii, koska työtovereista on tullut keskenään kilpailijoita.
Uskon, että moni organisaatio haluaa vielä jatkaa tätä “hajota ja hallitse” metodia. Se ei edellytä luovuutta, ei omaperäistä ajattelua – vain mekaanista suorittamista. Taloudellinen tulos voidaan aina varmistaa eliminoimalla tulevaisuuden arvo-optioita.
Suuren muutoksen aihiot on kuitenkin jo nähtävissä. Toimintaympäristö on muuttunut monimutkaisemmaksi ja dynaamisemmaksi ja sosiaalisen median myötä yksilöt eivät enää pysy kunnolla karsinoissaan. Mielenkiintoiset tehtävät kiinnostavat palkkaa enemmän ja yksilöiden motivaatio ja ajankäyttö suuntautuu yhä enemmän oman organisaatiolaatikon ulkopuolelle.
Ruoho on aidosti vihreämpää aidan toisella puolella.
Mielenkiintoista nähdä, milloin muutkin kuin pioneerit heräävät hyödyntämään työntekijöiden uutta yhteisöllisyyden tarvetta ja sen dynamiikkaa. Sosiaalinen media tarjoaa työvälineet viestiä yli ja poikki organisaatiorajojen. Se myös antaa osaaville käyttöön lähes rajoittamattomat globaalit resurssit: pallo on pullollaan omaan ahtaaseen työpaikkaansa kyllästyneitä osaajia ja parempaa palvelua haluavia idearikkaita asiakkaita.
Amebamaisesti kehittyvistä sosiaalisista yhteisöistä on mahdollista saada merkittävä kilpailuetu – sitä suurempi, mitä aikaisemmin jujun juonen tajuaa.
Sen sijaan, että työntekijälle maksetaan bonus laatikon sisällä pysymisestä, se pitäisi perustua arvoon, joka syntyy vuorovaikutuksesta “elävien yhteisöjen” kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti