Ajoimme viikko sitten Sisilian Palermossa pikkuautolla aamuruuhkassa. Mielenkiintoinen kokemus. Autoja ja skoottereita sujahteli ohitse molemmilta sivuilta liikennesäännöistä välittämättä. Nopeusrajoitukset, kaista- ja sulkuviivat eivät häirinneet ja vinkkareita käytettiin yleensä vain meikäläisittäin väärin. Äänitorvea käytettiin paljon, mutta sen käytössä ei tuntunut olevan mitään logiikkaa.
Hämmentävintä tällaiselle suomalaiselle sääntöuskovaiselle oli homman toimivuus. Liikenne soljui sujuvasti eteenpäin ja autojen kyljet olivat vähintään yhtä siistejä kuin kotisuomessa.
Miten tuo oli mahdollista? Jotakin kuvittelen oivaltaneeni tuosta sujuvuudesta.
- Kaikki pyrkivät eteenpäin. Kukin käytti heti hyväkseen vapautuvan tilan ja liikenteen suomat mahdollisuudet. Sääntöjen tiukka noudattaminen ei olisi tätä sallinut. Kaikilla oli sama (strateginen) etenemissuunta, mutta (taktisten) ajolinjojen valinnassa oli paljon pelivaraa.
- Kukin kuljettaja käyttäytyi ennustettavasti. Ilmeisesti evoluutio oli jo eliminoinut yllätykselliset poukkoilijat. Tavalla ja toiselle muille liikkujille viestittiin omat aikeet. Näennäisesti kaoottinen liikenne olikin läpinäkyvää.
- Minulla oli vastuuta myös muista liikkujista. Selväksi kävi, että päälle ajo ei ollut sallittua millään oikeudella eikä verukkeella. Takaa tuleva väisti aina. Tämä mahdollisti rohkean tilaisuuksien hyväksikäytön. Riskin hallinta oli yhteisöllistä – ei yksilösankareiden harteilla.
Aivan oivia pelisääntöjä minkä tahansa organisaation tarpeisiin. Vai kuinka?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti