Luulen, että useimpien meidän mielenrauhan vuoksi haluamme uskoa, että organisaatioita johdetaan hyvässä tarkoituksessa, järkevästi päätöksiä perustellen ja koko yhteisön hyvää ajatellen.
Tähän perusolettamukseen nojaa koko johdon koulutus sekä organisaatioiden kehittäminen.
Entä, jos johtajia ohjaakin vain itsekkyys ja he piu paut välittävät, miten muille organisaatiossa käy? Entä, jos rationaaliset perustelut korvaakin heikkoa egoa pönkittävä “olen aina oikeassa intuitio” ? Entä, jos toteumat arvioidaan aina tavalla, joka imartelee johtajaa ja tekee hänestä onnistujan organisaation kustannuksella?
Olisi epärealistista väittää, etteikö tällaiseen törmää. Taito johtaa voi perustua ylivertaisen osaamisen ja hyveellisen luonteen sijasta kykyyn manipuloida ihmisiä ja taitoon pelata taktista valtapeliä johdettavan organisaation kustannuksella.
Surullista, että muilla organisaation jäsenillä on aika huonot pelivälineet tällaista “rumaa peliä pelaavaa” vastaan.
Jos joku nousee sitä vastaan, hänet syödään pois käyttäen virallisesti hyväksyttyjä, mutta silti valheellisia perusteluja. Huonoa johtajaa vastaan kamppailu ei ole yksilölaji.
Puhun ja kirjoitan usein päätöksien läpinäkyvyydestä. Sekä hyvien johtajien oikeusturvan että kierojen johtajien paljastamisen vuoksi, rakenteissa tulisi olla pakko perustella päätökset hyvin, perusteellisesti, rationaalisesti ja siten, että jälkikäteen kyettäisiin arvioimaan objektiivisesti päätösten hyvyys.
Nyt olisi aika korjata ja luoda uudet rakenteet yhteiseksi hyväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti