sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Strateginen investointi innostukseen?

Miten kuvailisit työpaikkasi yrityskulttuuria?

Arvaan, että useimmille tulee ensimmäisenä mieleen työpaikan – sen kaikkein lähimmän työyhteisön – ilmapiiri. Meillä on painostavaa tai meillä on porukka aina innostunutta. Työpaikalle on aina mukava mennä tai sitten jokainen aamu tuntuu maanantailta.

Ilmapiiri ei synny tyhjästä, vaan se on tekojen seuraus. Sekä johdon että työntekijöiden on tehtävä yhteistyötä hyvän ilmapiirin luomiseksi.

Johdolle opetetaan tilinpäätösanalyysia ja pörssikurssien logiikkaa, mutta heitä ei opeteta tunnistamaan puutteita yrityskulttuurissa.

Virallisissa papereissa voi olla arvona innovatiivisuus, mutta toimintaohjeiden noudattaminen ehkäisee tehokkaasti minkä tahansa uuden idean eteenpäin viemisen. Yritys julistautuu asiakasohjautuvaksi, mutta ainoa tapa, jolla asiakas pääsee antamaan palautetta palveluista on automaattisten vaihdepalvelujen numerovalikot. Eettisissä ohjeissa korostetaan yksilön kunnioittamista, mutta käytännössä harrastetaan sekä ikä- että kansallisuusrasismia. Kaikki nuo esimerkkien ristiriitaisuudet syövät yrityskulttuuria. Keskinäinen luottamus vähenee, sitoutuminen ja motivaatio heikkenevät ja tämä merkitsee huonompaa tuottavuutta.

Entä jos seuraava strateginen investointi suunnattaisiinkin työpaikan ilmapiiriin? Entä jos jätettäisiin suunniteltu jokakeväinen organisaatiolaatikoiden veivaus väliin ja koetettaisiin saada koko porukka innostumaan jostain yhteisestä päämäärästä?

Voiko sellaista pitää enää vakavasti otettavana johtamisena?

Ei kommentteja: