Jostain sattuman oikusta osallistuin kerran kauan sitten Messilässä Tulevaisuuden tutkijoiden skenaario-seminaariin. - Taisin olla ryhmän ainoa “Mister Nobody”.
Seminaarin vetäjä oli Marja-Liisa Viherä ja seminaarin aiheena oli uusien telepalvelujen mahdollistamat tulevaisuuden skenaariot. Viherä on tehnyt hyvää työtä edistäessään nuorten, vanhusten ja erityisryhmien (vammaisten) telepalvelujen käyttöä. Ei varmaankaan ole yllätys, että ryhmätyönä työstämämme skenaariot perustuivat teleteknologian uusiin mahdollisuuksiin. En enää muista tarkkaan skenaarioiden sisältöä, mutta muistan, kuinka silloin kapinoin skenaarioiden suunnittelun lähtökohtia vastaan.
Jos mietimme tulevaisuuden skenaarioita, niitä ei ratkaise teknologian tuottamat mahdollisuudet, vaan valitsemamme arvot.
Väline on vain väline. Voimme kirveellä hakata halkoja, tappaa naapurin ukon tai sitten lyödä polvemme halki. Välineellä toteutamme hyväksi kokemiamme valintoja. Mikä valinta on hyvä, se riippuu arvoistamme.
Vaikka meillä olisi välineet turvata ja tukea vanhusten itsenäistä elämää omassa kodissaan, se ei toteudu, ellemme pidä sitä tärkeänä ja arvokkaana. Jos nuori polvi on kokee itselleen helpommaksi laittaa vanhus laitokseen kaukovalvottava panta nilkassa, se skenaario toteutuu, vaikka teknologiat olisivat mahdollistaneet muita inhimillisempiä tulevaisuuden kuvia.
Tulevaisuudessa hyödynnämme vain ne teknologian tuottamat optiot, jotka sopivat sen hetkisiin arvoihimme.
Insinöörit eivät luo tulevaisuutta. He luovat välineitä toteuttaa arvojamme.
Olen optimisti. Uskon, että aivoton, mekaaninen kvartaalitalous on ohimenevä ilmiö ja kohta taas älykkäät johtamisen menetelmät otetaan käyttöön. Siinä rytäkässä – näin uskon - arvojen suuri merkitys tiedostetaan.
Älykkäät johtajat miettivät nyt jo arvojen kehittymistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti