Ensin on herätys. Kun herätys hiipuu syntyy herätysliike. Kun herätysliikkeen vauhti hiipuu, jää jäljelle liikehuoneisto.
"Herätys" on aatteellisen organisaation toiminta-ajatus ja usein myös missio. Kirkolla oli 2000 vuotta sitten ainutlaatuinen yksinkertainen sanoma. Sanoman ymmärsi kadun mies ilman teologian tohtorin tulkintaa. Tuo sanoma oli niin dynaaminen, että valtakunnan ja hallitsijat vapisivat sen edessä. Kirkolla oli blue ocean -konsepti. Tuo konsepti muutti länsimaisen oikeuskäytännön, paransi naisen aseman ja näkyy edelleenkin kaikkialla länsimaisessa kulttuurissa.
"Herätysliike" on aatteen ympärille muodostunut toimintatapa. Alkuperäiseen toiminta-ajatukseen sekaantui vuosien saatossa yleispolitiikkaa ja filosofiaa. Yhä useammin pysähdyttiin miettimään, mitäs sitä oltiinkaan tekemässä. Muutaman kirkolliskokouksen jälkeen kadun mies ei enää omalla järjellä ymmärtänytkään sanomaa. Täytyi valita uskotut miehet tulkisemaan ja vaalimaan aikaisempia tulkintoja.
Jos herätysvaihe on luova ja vallankumouksellinen, herätysliikkeen vaihe on luonteeltaan pysähtynyt ja säilyttävä. Sanoma ei ole enää ajassa elävä, vaan herätysliikkeessä muistellaan, mitä joku viisas henkilö todella asiasta sanoi kymmeniä, satoja tai tuhansia vuosia sitten.
"Liikehuoneisto" on aatteellisen organisaation rakenteet. Samanaikaisesti sanoman hämärtymisen kanssa kirkko organisoitui yha vankemmin. Tehtäviä tuli lisää (erikoistuttiin) ja kirkkoon tuli vahva vertikaalinen hierarkia. Kirkolle kertyi omaisuutta ja tottakai sitä piti hallinnoida. Samoin jonkun piti käyttää kirkon maallista valtaa. Liikehuoneistovaihe on luonteeltaan puolustava. Halutaan vakuuttaa, että kyllä kirkolla, sen opilla, perinteillä, muodoilla ja rakenteilla on arvoa. Samalla kirkon vastuuhenkilöt puolustavat omaa statustaan liikkeessä.
Oli kyseessä kirkko, poliittinen liike tai eettinen suuntaus, aina menestys vaatii erottuvaa, yksinkertaista sanomaa. Aatteellisen organisaation tulee differoitua ja sillä tulee olla herättävä, liikkeelle pukkaava sanoma.
Kirkko pelaa tällä hetkellä myyräpeliä. Se koettaa sammuttaa kirkon jäsenten yhä lisääntyviä ja henkilökohtaisemmaksi ja epärealistisemmiksi muuttuvia odotuksia. Koska sammuttaminen toimii huonosti oman selkeän vision puuttuessa, kirkko joutuu tekemään yhä enemmän kompromisseja ja myönnytyksiä "asiakkailleen". Kaikkien miellyttämisen halu johtaa hajuttomaan ja mauttomaan vaihtoehtoon seurakuntien ja sosiaalipalvelujen seassa. Koska toiminta-ajatus on päässyt hämärtymään, hienosäädetään rakenteita: uudistetaan messua ja virsikirjaa. Tuli ei ole sammunut, mutta ei se enää oikein palakaan.
Kirkon sanoma uudisti aikoinaan yhteiskuntaa, nyt yhteiskunta muuttaa kirkkoa.
Huutoäänestyksen perusteella ohjautuvan aatteellisen organisaation keulakuvan tulee olla ennen kaikkea jonglööri - ettei vain ilmassa roikkuvat lukuisat odotuspallot putoaisi maahan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti