Organisaatioiden aloitetoiminnan idea yleensä on kerätä ja arvioida yksittäisiä parannusehdotuksia.
Takaraivossa on ajatusmalli, että joukossa voi olla joku yksittäinen Pelle Peloton, joka tekee keksintöjä.
Epäilemättä näinkin saadaan hyötyjä, mutta paremminkin sen voisi tehdä, varsinkin nykyisellä sosiaalisella medialla.
Muistaakseni Benecol-margariinin innovaatioprosessi kesti monta kymmentä vuotta. Se oli näennäisen satunnainen ketju innovaatioita, jotka lopulta yhdistyivät huippukeksinnöksi. Tuosta lukiessani huomioni kiinnittyi idean prosessointiin. Toisen löydös oli toisen ajattelun raaka-ainetta. Entä jos tuota periaatetta soveltaisi aloitetoimintaan?
Perustetaan keskusteluyhteisö, johon jäseneksi pääsee rekisteröitymällä. Kukin jäsen esiintyy anonyymina. Periaatteessa jäseninä voi olla oman henkilöstön lisäksi asiakkaita, toimittajia jne. Identiteetti voidaan vaikka arpoa rekisteröinnin yhteydessä. Ainoastaan yhteisöä valvova manageeri tietää osallistujien todelliset taustat. Näin tasavertaistetaan siivoojien ja tuotekehitysjohtajien ideat prosessointivaiheessa.
Kukin yhteisön jäsen voi kirjata kaikenlaisia ideoita ja parannusehdotuksia järjestelmään. Edelleen kukin yhteisön jäsen voi linkittyä ja jatkokehittää kenen tahansa milloin tahansa esittämiä ajatuksia. Syntyy ideakirjasto, ajatusketjuja ja idearyppäitä. Valitun välineen olisi hyvä visualisoida näitä ketjuja ja verkostoja.
Yhteisön manageri valvoo ajatuksien juoksua. Arvioidessaan jonkun ajatuksista lähestyvän käyttöönottokypsyyttä manageri ottaa yhteyttä viimeiseen idean kypsyttelijään ja auttaa häntä laatimaan muodollisen päätösesityksen asianmukaiselle päättäjälle.
Tavallisessa aloitetoiminnassa joskus hyvä idea ei etene sen takia, että ideanikkari ei osaa ilmaista ajatusta kunnolla kirjallisesti tai hänen oma esimiehensä ei vaivaudu viemään ajatusta eteenpäin. Tämän takia tarvitaan ammatti-ihminen viimeistelemään muodollisesti idea sekä viemään saattaen idean oikealle päätöksentekijälle.
Perinteisessä aloitetoiminnassa " the winner takes it all" eli idean julkinen esittäjä saa koko palkkion, vaikka hänen panoksensa aloitteen sisällön kehittämisessä olisi ollut vaatimaton. Paras teho dynaamisesta aloitetoiminnasta saadaan kytkemällä siihen yhteisöpalkkiot. Idean julkistaja saa kokonaispalkkiosta vaikkapa 30% ja loput palkkiosta jaetaan kaikkien idean kehittämiseen osallistuneiden kesken. - Muiden osallistujien saama rahasumma tuskin on merkittävä, mutta tällainen menettely vastaa ihmisten oikeustajua ja rohkaisee osallistumaan.
Lisäksi kuukausittain voidaan palkita pienellä rahalla tai muulla hyvällä yhteisön jäsen, jonka ajatuksia muut ovat ahkerimmin jatkokehittäneet. Tyypillisesti joka organisaatiosta löytyy idealinkoja, joilla riittää jatkuvasti uusia hyviä ajatuksia, mutta jotka itse eivät viitsi niitä jatkokehitellä. Nämä pelinrakentajat ja hyvät syöttäjät mahdollistavat muiden innovaatiot.
Tällainen dynaaminen aloitelaatikko (yhteisö, prosessi ja palkitseminen) ruokkisi koko organisaation halua parantaa omaa toimintaa ja toimintaympäristöä.
Olisiko jollain jotain tällaista menettelyä vastaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti