Opittavaa / Case Hautala

Viime päivinä Heidi Hautala on näyttänyt luokan priimukselta, joka on kärähtänyt lunttaamisesta. Asetelma ei varsinaisesti herätä sääliä. Mummoilla oli tähän sopiva sanonta: "Kyllä se elämä nenän niistää".

Mitäs elämänviisautta tästä tapauksesta voisi oppia?

Politiikkaan kaivataan moraalia, mutta ei moralisteja.

Kellään ei olisi mitään sitä vastaan, että poliitikot erottuisivat sillä, että he noudattaisivat laatimiaan säädöksiä. Myös silloin, kun se tuntuisi epämukavalta, älyttömältä, epätarkoituksenmukaiselta ja vähäpätöiseltä. Minusta poliitikot saavat olla ihmisiä, mutta vilpitön pyrkimys yhteisöä kunnioittavaan ja rakentavaan (moraaliseen) elämään olisi ilman muuta plussaa. Minua ei haittaisi, jos poliitikoilla olisi korkeampi moraali kuin itselläni.

Hautalan into moralisoida toisten vaalikampanjointia ja asuntokauppoja vaikutti jo aikoinaan lisäpojojen hankkimiselta muiden kustannuksella. Toisten käyttäminen astinlautana ei herätä sympatiaa.

Perusrehellisen ihmisen ei pitäisi sortua valehtelemaan.

Poliitikoista löytyy tyyppejä, jotka pystyvät väittämään uskottavasti ja silmää räpäyttämättä mustan valkoiseksi. "En minä seissyt radalla - juna koukkasi." Hautala ei tähän kyennyt. Epävarmuus omien puheiden sisällöstä paistoi kilometrien päähän.

Tavallisen ihmisen kannattaisi pitäytyä totuuteen.

Rehellisyys on pitkällä juoksulla ainoa toimiva strategia.

Saarnamiehistä sanotaan, että heistä voi tulla hyviä saarnamiehiä kärähdettyään ensin aviorikoksesta tai verojen kierrosta. Kunnon kaatuminen voi antaa hyvän pohjan realistisempaan ja nöyrempään kävelyyn muiden rinnalla.

Toivottavasti Hautalastakin tulee näiden hölmöilyjen jälkeen parempi poliitikko.