- Ministerin posti kiinnostaa. Se on poliitikon märkä päiväuni ja eräänlainen loppusijoituspaikka. Päästäkseen ministeriksi on inhimillistä tinkiä omista periaatteista. Kunka paljon on valmis tinkimään, se riippuu pyrkyryyden motivaation voimasta ja kyseisen henkilön moraalin määrästä.
- Ministerin toimia rajoittaa sovittu hallitusohjelma. Parhaimmillaan hallitusohjelma tuo toimintaan selkeyttä ja ennustettavuutta, huonoimmillaan se sitoo muuttuneisiin olosuhteisiin sopimattomiin päätöksiin.
- Ministerin toimintaa ohjaa myös hänen oman puolueensa ohjelma. Silloin kun hallituksen ja puolueen ohjelmat ovat ristiriidassa, ministeri joutuu arpomaan tulevaisuuttaan: luottaako jatkopestiin ministerinä vai pitääkö laskeutua takaisin äänestäjien armon varaan.
- Viime vuosina ministeriä on myös sitonut Suomen EU-politiikka. Tuolle sidokselle on annettu monta määrettä. Toinen puhuu johdonmukaisesta pyrkimyksestä vallan ytimiin päättämään yhteisistä asioista, toinen mantraa vastuullisuutta Euroopan yhteisistä asioista. Tämä vastuullisuus käytännössä on tarkoittanut Suomen kansallisten etujen (= vastuullisten kansalaisten, veronmaksajien) unohtamista tai jopa polkemista EU:n ja euroalueen yhteisen hyvän (= vastuuttomien, moraalittomien, itsekkäiden jäsenvaltioiden) eduksi. Uskon, että tyhmimmilläkin poliitikoilla on jo herännyt järjen valo siitä, että kyseisellä hötöllä ei ole kestävää tulevaisuutta.
Onhan siinä yhdelle ihmiselle (ministerille) paljon rajoitteita. Mahtaako ministerillä olla vielä tunto siitä, että hän henkilökohtaisesti vaikuttaa asioihin, vai onko hän täysin muiden heiluttelema marionetti? Ilmeisesti muodollinen korkea status kompensoi pitkälle oman persoonan menettämisen tuskaa?
Joka tapauksessa näyttää siltä, että moraalinen selkäranka tai selkeä oma tahto ei ole eduksi ministerin postissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti