Maaseutu jää oppositioon

Suomi saanee piakkoin uuden hallituksen. Uskon, että pitkälti vanha meno - se, jota vastaan köyhä kansa protestoi vaaleissa - jatkuu entisellään. Oppositiosta tulee varmastikin Soinin poppoon ansiosta värikkäämpi, mutta tuskin entistä oppositiota tehokkaampi.

• Tuloerojen kasvu jatkuu,


• Suomea kytketään yhä tiukemmin yhä horjuvampaan EU:iin sekä


• sen myötä suomalaiset veronmaksajat joutuvat yhä useammin kaivamaan rahapussiaan lepyttääkseen rahauhreilla hermostunutta, tyytymätöntä, epävakaata kansainvälistä finanssijumalaa.

Tämä on siis sitä vanhan jatkumoa. Uuden hallituksen myötä tullee myös ihan uusi merkittävä negatiivinen kehitys.

Keskustan ja Perussuomalaisten lisäksi oppositioon joutuu koko Suomen maaseutu.

Kokoomusta, City-vihreitä ja demareita yhdistää yksi yhteinen piirre. Ne ovat omaksuneet amerikkalaisen ultra-kapitalistisen keskittämisen mallin. Tämän mallin mukaan kansallisia voimavaroja ei pidä hajoittaa, vaan ne pitää keskittää muutamaan harvaan, vahvaan keskukseen. Kokoomuksella linjan valinta on ideologinen, vihreät kuvittelevat (vielä) tekevänsä eco-teon pakkaamalla kaikki tiukkoihin taajamiin ja demareiden kannattajat perinteisesti ovat olleet suurilta teollisuuspaikkakunnilta.

Suomessa ei koskaan pidä väheksyä puoluepolitiikan voimaa. Kokoomuksen ja demareiden intoa niputtaa kuntia suuremmiksi kokonaisuuksiksi selittää hyvin kunnissa vallitsevat voimasuhteet. Pienissä maaseutukunnissa valta on useimmiten keskustalla. Kun kuntaliitoksella nämä pienet kunnat saadaan kerättyä isomman demari- tai kokoomusvetoisen keskuskunnan ympärille, voimasuhteet keikahtavat. Tämähän ei ole ensisijainen motiivi - eihän?

Helsinki-keskeisyyttä, kuntaliitoksia ja kaiken mahdollisen keskittämistä suurempiin yksiköihin perustellaan tehokkuudella ja tuhmimmat jopa ympäristösyillä.

- Nämä höpsöimmät vihreät eivät osaa lukea kuin bensamittaria.

Yhä enemmän on käytettävissä käytännön kokemuksia tuosta keskittämisellä haetusta tuottavuuden noususta. Se on jäänyt odottamaan itseään. Usein vaikutus on ollut jopa päinvastainen. Huonon tuottavuuskehityksen lisäksi kansalaisten eriarvoisuus on lisääntynyt ja ihmiset vieraantuvat yhteisöstään. Seurauksena on eriasteista syrjäytymistä, jonka seurauksia näkyy sekä työkkärin, sossun että poliisin luukuilla.

Teoria näyttää toimivuutensa niin kauan kuin pidetään silmät kiinni reaalimaailman seurauksilta.

Suomen etu on ollut ja tulee olemaan koko maan tasapuolinen kehittäminen.Maaseudun Helsingin ja muiden isompien kaupunkien ulkopuolella tulee olla muutakin kuin hyväosaisten huvila- ja eräretkeilyalue.