Nyt olisi aika torjua mellakoita Suomessa

Olin parikymmentä vuotta sitten projektitöissä Papua Uudessa Guineassa. Sikäläisten pääkaupunkia, Port Moresbyä, sanottiin yhdeksi maailman vaarallisimmista. Kupletin juoneen kuului, että aina vaalien alla poliitikot lupasivat köyhälle kansalle parempaa elämää kaupungissa - kunhan vain äänestäisivät häntä. Vaalit tuli, poliitikko pääsi parlamenttiin ja väki tuli kaupunkiin, mutta köyhän kansan asema kaupungissa vain paheni. Sama väki, joka tuli toimeen kotikylässään omavaraisesti viljellen ja metsästämällä, oli kaupungissä täysin yhteiskunnan varassa. Seurauksena oli rikollisuuden huippuluvut. Ihmishenki ryöstöjen yhteydessä oli halpa.

Jotain samaa on tapahtunut Britanniassakin. Laillisia ja laittomia siirtolaisia virtaa Britanniaan silmissä paremman elämän odotukset. Koska heitä on liikaa, kaikki eivät saa työtä. Eivät edes sitä kaikkein huonointa orjatyötä, jota vain pintaa kiillottanut sääty-yhteiskunta harvoille tarjoaa.

Odotuksien ja niiden toteutumisen välillä on suunnaton kuilu.

Tilannetta ei paranna thatcherismin hedelmät. Kahdenkymmenen vuoden ajan Britanniassa on kasvatettu tuloeroja. Sitä on yritetty Suomessakin, mutta onneksi täkäläinen eriarvoistaminen on vielä starttikuopissaan. Se on jo tullut selväksi, että tuloerojen kasvu heikentää yhteiskunnan vakautta.

Rikkaiden hyvinvoinnille tulee merkittävä lisälasku yhteiskuntarauhan pettäessä.

Poliisi on sika ja fasisti, jos se yrittää estää nuorisoa varastamasta, polttamasta autoja ja heittelemästä palomiehiä polttopulloilla. - Auktoriteettikasvatus näyttää menneen täydellisesti pieleen. Jos nuoren moraalin mukaan hän saa pidäkkeettä tehdä muille, mitä hänelle sattuu mieleen juolahtamaan, hän on asettunut yhteisön normien ulkopuolelle. Sellaisen ei myöskään pitäisi odottaa saavansa jotain hyvää yhteisöltä.

Jos uskoisin evoluutioon, tällainen egosentrinen nuori asettuisi kehitysvaiheeseen, joka olisi reilusti ennen apinan putkahtamista.

Olisi rauhoittavaa ajatella, että mellakat tapahtuvat siellä kaukana. Valitettavasti thatcherismi on edelleenkin muotia myös Suomessa. Ennen niin tasa-arvoinen, tasapäinen ja tasapainoinen Suomi on hiljalleen kampeutumassa kasvavien tuloerojen ja eriarvoisuuden maaksi. Jänitteet kasvavat. Samoin narsismiin sairastunut nykynuori ei tunnusta itsensä rinnalle tai yläpuolelle muita auktoriteetteja. Pidäkkeet höltyvät. Kehitys on hidasta, mutta todellista.

Viisas poliitikko puuttuisi kehityksen ennen kuin mellakat puhkeavat kaduilla.